Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2012

Elämä jatkuu länsirannalla

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", sanoi vanhakansa ja oli kyllä harvinaisen väärässä. 

Ketä se silloin ilahduttaisi, rohkaisisi tai inspiroisi? Miten onnea on edes mahdollista piilottaa huijaamatta itseään? Onneksi jonkin toisen koulukunnan vanhakansa totesi myös jaetun ilon olevan kaksinkertainen ilo. Minä pidän heidän asenteestaan enemmän ja niinpä kuulutan tänään maailman turuilla ja toreilla, että olen ollut viimeisen vuoden aikana aidosti onnellinen. 




Nyt on kulunut vuosi ja jo vähän ylikin siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Kulunut vuosi on ollut uskomaton ja ylittänyt kevyesti kaiken sen mitä etukäteen uskalsin odottaa.

Kansainväliseen harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon lähtö on ollut minulle enemmän kuin arvokas kokemus. Vielä keväällä 2011 mietin, että onkohan tässä vaiheessa opintoja enää mitään järkeä lähteä ja onkohan se sitten kamalan masentavaa, että kaikki läheisimmät opiskelukaverini ovat kenties jo valmistuneet siinä vaiheessa kun palaan takaisin. Pelkäsin myös, etten ehkä pärjäisi, saisi ystäviä tai oppisi koskaan puhumaan kieltä ilman jatkuvaa häpeää. Nyt olen yhtäaikaa huvittunut ja kauhuissani siitä, että todella ajattelin noin.

Jos edes harkitset lähteväsi opiskelemaan ulkomaille, lähde. Ja, jos et ole edes miettinyt asiaa, harkitse. Se voi olla jotain, mikä avartaa maailmankuvaasi tavalla, jota et osannut edes odottaa. Ja kaikki tämä voi tapahtua niinkin lähellä kuin Ruotsissa.




Hektisen vuoden vierähdettyä myös Ruotsivuosi-blogin on pian aika hiljenentyä ainakin toistaiseksi. Mutta minä en kuitenkaan vielä hiljene enkä palaa tarinan alkulähteille, vaan jatkan edelleen elämääni täällä Ruotsin tuulisella länsirannikolla. Kesäni kuluu inspiroivan valokuvauskurssin parissa sekä Göteborgin kesästä ja saaristosta nauttien. Syksyn saapuessa suuntaan ajatukseni takaisin graduun ja yllätyksekseni näillä näkymin myös kivoihin osa-aikaisiin työkuvioihin Tukholmassa. Tulevaisuus on avoin, mutta niin sen täytyy ollakin. Muuten taitaisi tämä elämä käydä melkoisen ikävystyttäväksi.

Jatkossa kirjoittelen arjestani, reissuistani ja elämän pienistä iloista myös Lilyn puolella Länsirannalla -palstalla, tervetuloa mukaan! Samalla myös lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette kuulumisiani täällä Bloggerissa seuranneet. Kysymyksiä kansainvälisestä harjoittelusta, vaihto-opiskelusta tai opiskelusta ja elämästä Ruotsista saatte edelleen esittää milloin vain, vastaan niihin mielelläni ja parhaani mukaan. Koitan vielä tulevina viikkoina kasata tänne blogiin kaikille kiinnostuneille pienen infopaketin kv-harjoittelusta ja opiskelijavaihdosta.

Mitä mahtavinta kesää kaikille! Nähdään Lilyssä!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tuhat takeltelevaa sanaa taiteesta

Ajattelin, ettei valokuvauskurssin suorittaminen ruotsiksi todennäköisesti vaatisi niin valtavia verbaalisia ponnisteluja, ettenkö pärjäisi ihan hyvin nykyisellä kielitaidollani. Feltänkt. 

Meillä oli tänään ensimmäinen kesäkurssiini kuuluva kritiikkiseminaari, joka piti sisällään kolme ja puoli tuntia lähes tauotonta keskustelua taiteesta, valokuvauksesta ja sekä ryhmämme jäsenten kesän aikana toteuttamista henkilökohtaisista valokuvausprojekteista. Valokuvausprojektit olivat monen ryhmämme jäsenen päässä kasvaneet äärimmäisen filosofisiksi, yhteiskuntakriittisiksi ja maailmaasyleileviksi taideprojekteiksi, joista olisi kenties ollut hankala löytää sitä punaista lankaa, vaikka keskustelu olisi käyty suomeksi. Vietin siis aamupäivän aikamoisessa kielellisessä tulikokeessa ja suoraan sanottuna hetken mieli ottaa jalat alle ja juosta.


Kuva ei suinkaan viittaa sumuisen harmaaseen fiilikseen saati sitten taiteeseen, 
vaan on yksi kesän ensimmäisiä kurssitöitäni – siitä tuli aika kiva.

Mutta elossa ollaan! Selvisin koitoksesta ehjin nahoin ja kuin ihmeen kaupalla ilman ainuttakaan englanninkielistä sanaa. Sitä en tosin osaa sanoa ymmärsivätkö kanssakeskustelijani puoliakaan ajatuksistani, mutta toivon kuvien ja kapellimestarin lailla heiluneiden käsieni kertoneen enemmän kuin tuhat sanaa. Vaikka tilanne ei totta puhuen ollut mitä miellyttävin, olen todella iloinen siitä, että menin paikalle. Kaikesta jännityksestä ja takeltelusta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tunnen nyt oloni voittajaksi.

Seuraavaksi lähden juhannusmekon metsästykseen sekä Hasselblad Centeriin hakemaan inspiraatiota Ny Nordisk Fotografi 2012 -valokuvanäyttelystä, josta löytyy muuten myös erään kesäkurssimme ohjaajan, Thomas Berghin töitä. Näyttelyssä on mukana nuorten, kiinnostavien valokuvataiteilijoiden töitä Ruotsista, Suomesta, Tanskasta ja Norjasta. Näyttely on esillä täällä Göteborgissa 12.8. saakka, joten tässäpä samalla pieni vinkki myös kaikille Göteborgiin kesäreissulle suuntaaville.

Ihanaa ja aurinkoista juhannuksen aikaa!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Nainen ja matkalaukku

Viimeiset viikkoni ovat olleet aikamoista matkalaukkuelämää. Matkareittinä Göteborg–Tukholma–Turku–Kuopio–Tampere–Helsinki–Tukholma–Göteborg ja aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kamala määrä junassa, laivalla ja lentokoneessa kulutettuja tunteja, mutta onneksi määränpää oli joka kerta mieleinen. Rakkain vaihtariystäväni lähti pari viikkoa sitten kotimatkalleen Suomeen. Koska minulla oli pari viikkoa lomaa ennen kesäkurssini alkua ja kaipasin kotiin, päätin lähteä mukaan. Ensimmäinen kertani Suomessa lähes puoleen vuoteen.

Göteborgista suuntasimme kuitenkin ensin Tukholmaan, jossa vietimme mukavat pari päivää shoppaillen, herkutellen ja kaupungilla kierrellen. Syötiin tonnikalasalaatit lemppariravintolassani B.A.R.:ssa, piipahdettiin Fotografiskassa ja napattiin mukaamme huumaavan ihanat macaron-leivokset Östermalmille hiljattain avatusta Laduréesta. Tukholma saa minut aina hyvälle tuulelle ja samalla miettimään miltä tuntuisikaan asua jossain Vasastanin vanhoista kivitaloissa, kierrellä Södermalmin pikkuputiikkeja aina kun huvittaa tai lenkkeillä iltaisin Djurgårdenissa. Tukholmassa on jotain, mikä saa minut aina kaipaamaan sinne takaisin.

Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Tukholmaan toukokuussa avattuun uuteen Omenahotelliin, joka onkin mielestäni oikein tervetullut lisä kaupungin hotellitarjontaan. Tukholman Omppu on ketjun muiden hotellien tavoin edullinen ja simppeli, mutta samalla kuitenkin siisti ja toimiva hotelli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Sopii siis hyvin juuri meidänkaltaisillemme shoppailureissulle saapuneille ystävyksille tai vaikkapa liikematkailijoille.

Tukholmasta matka jatkui laivalla kohti Turkua ja sieltä vihdoin kohti kotikaupunkiani Kuopiota. Olin niin onnellinen pikaisesta kotiinpaluustani, että päätä huimasi. Tuntui mahtavalta nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä ja kävellä tuttuja katuja hiljaisessa kaupungissa, jossa juuri mikään tai kukaan ei ollut muuttunut. Ehdin mökkeillä, saunoa, leipoa, viettää sadepäivää tyttöjen kanssa, nauraa suloisen kummityttöni hauskoille jutuille ja sanoa monelle ihanalle tyypille, että olipa kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Nautin joka ikisestä hetkestä, paitsi siitä kun täytyi taas lähteä ja vilkuttaa junan ikkunasta taaksejäävällä asemalaiturilla vilkuttavalle äidille. Onneksi seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa puolta vuotta.



Loma ei ollut kuitenkaan aivan vielä ohitse, vaan seuraavaksi suuntasin Tampereelle, jossa vietin ihanan aurinkoisen kesäpäivän vaihtariystäväni kanssa. Käveltiin Tammerkosken rantaa, kahviteltiin Linkosuolla ja ystäväni esitteli minulle lemppariputiikkinsa Tampereella ja kenties koko maailmassa. Sen nimi on Cotton ja se sijaitsee Finlaysonin alueella, Väinö Linnan aukiolla. Käykää tekin kurkkaamassa.

Illalla hyppäsin jälleen junaan ja matkustin viikonlopuksi ystäväni luo Helsinkiin. Tämä tyttöjen viikonloppu oli kyllä yhtä juhlaa ja brunsseja! Tanssittiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Launtaina kävimme luksusbrunssilla Fazerilla ja sunnuntaina aloitimme aamun herkutellen kotitekoisia skonsseja hedelmien ja marjojen kera ystäväni aurinkoisella parvekkeella Arabianrannassa. Kun aamu valkeni Helsingin sumuisilla kaduilla mietin, että kyllä mä viihtyisin täälläkin.

Nyt olen taas Göteborgissa, mutta matkalaukkuni lojuu edelleen purkamattomana makuuhuoneen lattialla. Kesäkurssi on alkanut ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa asettua takaisin raiteilleen. Vaikka loma olikin mieletön, on täälläkin taas hyvä olla. Olin yhtä suurta hymyä vetäessäni matkalaukkua perässäni pitkin vilkasta Avenyta ja odottaessani sitä hetkeä, kun se rakas ihminen kävelee kohta vastaan ja rutistaa oikein kunnolla. Tuntui heti siltä, että nyt olen palannut kotiin.

Mutta ajatukseni ovat edelleen yhtä levällään kuin matkalaukkuni sisältö. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mutta entä jos sydän onkin yhtäaikaa monessa eri paikassa? Missä mun koti silloin oikein on?

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Rantaelämää

Göteborgissa on saatu viime aikoina nauttia helteestä ja auringon paisteesta. Aurinkoiset kesäpäivät ovat saaneet ihmiset ulos ja paljastaneet samalla myös kenties ne kaupungin parhaimmat puolet. Hyvä niin, sillä kevätlukukausi alkaa nyt olla virallisesti ohitse ja moni ystäväni viettääkin parhaillaan viimeistä viikkoaan Göteborgissa. Vaikka viime päiviin on mahtunut myös kipeitä jäähyväisiä, on vaihtokevään loppumista mahdotonta murehtia, kun samaan aikaan voi vielä kävellä ystävän kanssa pienen saaristokylän mukulakivikatuja picnic-kori käsivarrella. Viettää päiviä, jolloin kelloa ei katsota eikä tietokonetta avata ja mietitään, että tänään universumissa kaikki on hyvin. Päiviä, joiden jälkeen aurinko on piirtänyt kesän ensimmäiset rusketusraidat iholle.

Göteborgin saaristo on kesäisinä päivinä aivan uskomattoman upea ja antaa parhaimmat mahdolliset puitteet rennolle rantaelämälle. Valkoisia rantoja, kallioita, purjeveneitä, idyllisiä vanhoja taloja ja ennen kaikkea omaa rauhaa. Meri tekee minut onnelliseksi ja Göteborgin saariston tuuliset kalliot ovat vieneet viime päivinä sydämeni lopullisesti.



Talvella teimme saaristoreissun läheiselle Brännön saarelle, mutta tällä kertaa suuntasimme hieman kaukaisemmille rannoille, Vrångön saarelle sekä Marstrandiin, joista jälkimmäisestä muodostuikin kerta heitolla uusi lempipaikkani Göteborgissa. Kaunis satama, valkoiset hiekkarannat ja aurinkoiset kalliot olivat kuin pieni pala taivasta. Vrångön saarelle pääsee helposti ottamalla ensin raitiovaunun Saltholmeniin ja jatkamalla sieltä matkaa lautalla. Marstrandiin matka on hieman pidempi, mutta ehdottomasti pienen vaivan arvoinen. Me matkasimme Marstrands hamniin autolla, mutta vaihtoehtona on ottaa esimerkiksi paikallisjuna Ytterbyn asemalle ja jatkaa sieltä matkaa bussilla.

Rantaelämän lisäksi viime päiviin on mahtunut paljon muutakin – lukuisia puistopiknikejä, kaupungilla kiertelyä, kevään viimeiset luennot sekä lyhyt, mutta onnistunut Tukholman reissu. Niistä kerron kuitenkin lisää vielä tuonnempana, sillä juuri nyt aion nauttia täysin rinnoin pienestä kesälomareissustani kotona Suomessa. Ihanaa olla pitkästä aikaa taas täällä. Ha de så bra!