Olin pari vuotta sitten entisen työpaikkani henkilöstötilaisuudessa, jossa hyperaktiivinen konsultti piirteli taululle elämän kriisejä kuvaavia ympyröitä. Ympyröiden oli tarkoitus kuvata jotakin sellaista suurta viisautta, ettei energiaansa kannata kuluttaa liikaa niihin kriiseihin, joihin ei voi itse vaikuttaa, vaan sen sijaan keskittyä niihin asioihin, joille on mahdollista tehdä jotakin. Jos siis sadetta ei voi lopettaa, voi sateisen päivän kuitenkin tehdä monella tapaa mukavammaksi. Ja kas kummaa, kun se sadekaan ei sen jälkeen enää niin paljoa harmita.
Täällä Göteborgissa on satanut tai ollut muuten vai synkkää, tuulista ja kylmää nyt jo useamman päivän ajan. Tällainen koiranilma antaa kuitenkin hyvän syyn leipoa, lukea kirjoja kaikessa rauhassa ja ihan vaan ruotsalaisittain mysailla kotosalla. Tai vaikkapa katsella vanhoja ruotsalaisia leffoja, niin kuin minä ja ystäväni teimme. Kevään viimeinen kurssini yliopistolla on osoittautunut mukavan rennoksi siinä mielessä, että sen aikana katsellaan läjä ruotsalaisia klassikkoelokuvia, kuten Arne Mattsonin Hon dansade en sommar tai Ingmar Bergmanin Sommaren med Monica. Mukavaa vastapainoa artikkelien ja kirjojen pänttäämiselle. Viime aikoina päiviäni on piristänyt myös ikkunamme edessä edelleen kukkiva kirsikkapuu, jota voi ihailla vaikka suoraan olohuoneen sohvalta. Säällä kuin säällä.
Vaikka sadepäivinä voikin hyvillä mielin laiskotella, olen ehtinyt olla tällä viikolla reipaskin. Tiistai-iltana suuntasimme nimittäin kuuden hengen vaihtariporukan voimin Slottskogeniin, jossa jokakeväinen Vår Ruset -juoksutapahtuma oli jo alkamassa. Vår Ruset on naisille suunnattu hyvänmielen juoksutapahtuma, johon osallistui tänä vuonna täällä Göteborgissa noin 15 000 juoksijaa. Kaikille joukkueena mukaan ilmoittautuneille tarjottiin juoksun jälkeen picnik maalipaikalla. Tästä innostuneena mekin siis keräsimme kasaan suomalais-ranskalais-itävaltalaisen tiimimme, reippailimme hetken valtavan ihmismassan mukana ja herkuttelimme sen jälkeen puistossa herkullisilla picnik-eväillä. Aivan mahtavaa! Juostuahan tässä tuli siis huikeat viisi kilometriä, mutta minulle se oli oikein hyvä matka aloittaa. Viisi kilometriä meni kuitenkin yllättäen melko kivuttomasti, joten päätin heti seuraavana päivänä ystäväni vinkistä inspiroituneena ilmoittautua mukaan elokuun lopussa järjestettävään Midnattsloppettiin. Nyt on siis kesä aikaa treenailla ja tuplata tuo Vår Rusetin matka.
Juoksuhuumassani tein myös jotakin, mitä en vielä hetki sitten ikinä olisi kuvitellut tekeväni. Kävin pistämässä talonyhtiön saunan lämpiämään, solmin lenkkarit jalkaani ja lähdin ulos uhmaamaan kaatosadetta ja tuulenpuuskia. Mutta tiedättekö, fiilis on tuollaisen urotyön jälkeen mitä mahtavin. Sen kunniaksi nappaan ehkä vielä yhden cupcaken iltapalaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti