Äventyr i Norge

Takana neljä päivää, kolme yötä ja lähes 2000 kilometriä uskomattoman upeissa maisemissa. Norjan reissumme oli kaiken kaikkiaan aivan huikea. Satumaisia maisemia, kiemuraisia teitä, pieniä kyliä, ulkoilua, retkeilyä, kontrasteja. Miksi ihmeessä en ole aikaisemmin ymmärtänyt millainen paratiisi tuossa naapurissamme sijaitseekaan?

Reissumme ensimmäinen määränpää oli Oslo, jossa pääsimme ihmettelemään Norjan kansallispäivän juhlahumua. Norjan kansallispäivä eli 17. mai on maassa varsin iso juttu ja koko Oslo tuntuikin kerääntyneen kaupungin turuille ja toreille juhlimaan. Ilmassa kaikuivat torvien, orkesterien ja paraatien äänet ja kaupungilla kierrellessä tuli väistämättä alipukeutunut olo, sillä joka puolella vilisi toinen toistaan upeampia kansallispukuja, korkokenkiä, kravatteja ja tyylikkäitä ihmisiä. Tänä samaisena päivänä myös paikalliset abit juhlivat koulun päättymistä, joten tunnelma Oslossa todellakin oli korkealla.

Vielä samana iltana jatkoimme matkaamme Norjan halki. Seuraavana määränpäänämme oli Stavanger, mutta sitä ennen täytyi kuitenkin löytää matkan varrelta leiripaikka yöksi. Kurvasimme tarkoituksella pienemmille teille ja pian löysimmekin ihanan rauhallisen leiripaikan järven rannalta. Auton takapenkit nurin, patjat, peitot ja makuupussi suoriksi ja siinä sänky olikin jo valmiina. Ennen nukkumaanmenoa laitettiin kuitenkin vielä ruokaa, istuskeltiin rantakivillä ja pelattiin Yatsya aamuyöhön saakka, koska kumpikaan ei halunnut olla se illan viimeinen häviäjä.

Seuraavana aamuna matka jatkui jo varhain. Tämän päivän aikana nähtiin ehkä koko reissun upeimmat ja vaihtelevimmat maisemat. Välillä oltiin niin korkealla, että kaikkialla oli lunta ja välillä pysähdyttiin jäätelölle vuorten ympäröimään laaksoon, jossa aurinko paistoi ja mittari hipoi hellelukemia. Vuoria, laaksoja, vuonoja, vesiputouksia, vanhoja taloja, kello kaulassa kulkevia lampaita, vuorten läpi kiemurtelevia tunneleita. Olisi tehnyt mieli pysähtyä koko ajan ottamaan kuvia ja ihmettelemään maaisemaa, joka oli kuin suoraan satoja vuosia sitten maalatusta taulusta.

Vaikka huhu kertoo, että olin joskus vuosia sitten reipas pieni partiolainen, olen pohjimmiltani mukavuudenhaluinen kaupunkilaissielu, joka inhoaa ötököitä, palelee helposti eikä ymmärrä kuinka ihminen voi elää monta päivää ilman suihkua ja sisävessaa. Teimmekin siis poikaystäväni kanssa kompromissin ja varasimme yhdeksi yöksi hotellihuoneen Stavangerista. Siellä saimme hemmotella itseämme kuumalla kylvyllä, hyvillä yöunilla sekä hulppealla hotelliaamiaisella. Kävimme illalla Stavangeriin saavuttuamme vielä kiertelemässä kaupungin viehättävissä puutalokortteleissa sekä syömässä ehkä kalleimman pizzamme ikinä. Hyvää oli, mutta rahaa hupeni perhepizzaan ja kahteen kivennäisveteen lähes 50 euron verran. Ja tämän piti siis olla se edullisempi vaihtoehto illalliselle. Velkommen til Norge!

Kolmantena päivänä suuntasimme Stavangerista lautalla kohti Preikestolenia. Preikestolen eli suomeksi "saarnatuoli" on noin 600 metriä korkea, lähes tasainen kallionjyrkänne, joka on myös yksi Norjan suosituimmista nähtävyyksistä. Vaikka matka Preikestolenille ei ole pitkä, on se paikoin sen verran kivinen ja haastava, että kiipeämiseen vierähti lähes pari tuntia aikaa. Mutta retki on todellakin pienen vaivan ja reippailun arvoinen, sillä näkymät Preikestolenilta ovat henkeäsalpaavat. Uskomaton kokemus!

Preikestolenilla patikoinnin jälkeen matka jatkui takaisin Osloa kohti ja llan hämärtyessä pysähdyimme jälleen pienen järven rannalle ja pistimme toimivaksi havaitun autoleirimme pystyyn. Kömmimme nopeasti maakupussin sisälle ja kuuntelimme kuinka sadepisarat alkoivat ropista auton katolle. Viimeinen matkapäivä valkeni jälleen ihanan aurinkoisena, mutta se kuluikin pitkälti autossa istuen, sillä matkaa takaisin Göteborgiin oli vielä melkoisesti jäljellä. Ehdimme kuitenkin pysähtyä hetkeksi grillaamaan, kahvittelemaan ja herkuttelemaan perinteisiä norjalaisia vohveleita, jotka tarjoiltiin hillon ja rømmen eli eräänlaisen hapankerman tyyppisen lisukkeen kanssa. Kotona oltiin vasta yömyöhään – väsyneinä, mutta onnellisina.

Eilen illalla ladattiin matkakuvat koneelle, fiilisteltiin niitä ja katsottiin siihen päälle vielä teemaan sopien norjalainen Trolljegaren-leffa. Trolljegaren on hauska Blair Which henkeen toteutettu fantasiaelokuva Norjan valtion varjelluimmasta salaisuudesta eli peikoista, suosittelen! Ja myös Norjaa matkakohteena voin suositella koko sydämmestäni. Minuun maa on nimittäin juuri tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Päiviä maailmassa

Viime päivät täällä Göteborgissa ovat olleet jotenkin niin onnistuneita, että haluaisin muistaa ne aina. Tavallista elämää, ihania hetkiä ja timanttisia tyyppejä. Ollaan muun muassa löydetty uusi kiva kahvila, tanssittu, käyty live-keikalla ja reippailtu koko Stora Delsjön ympäri. Luennoillakin on ollut jotenkin tavallista mielenkiintoisempaa. Joka päivä tulen yhä varmemmaksi siitä, että täällä vietetyt päivät ovat todellakin olleet elämää isolla E:llä ja suurella sydämellä.

Tiesittekö muuten, että tänään on myös ollut A Day eli maailman valokuvauspäivä, kansainvälinen valokuvaustempaus, jossa ihmisiä ympäri maailmaa kannustetaan ottamaan kamera käteen ja tallentamaan arkeaan valokuviksi yhden päivän ajan. Valokuvat kerätään verkkoon inspiroivaksi kuvakokoelmaksi, jonka tarkoituksena on näyttää miltä maailmassa näytti 15.2.2012. Kuvia käytetään myös tutkimusmateriaalina ja osa niistä valikoituu mukaan lokakuussa julkaistavaan ”Päivä maailmassa” -kirjaan sekä erilaisiin näyttelyihin. Projektin takana on ruotsalainen non-profit organisaatio Expressions of Human Kind. Innostuin tästä ideasta sen verran, että minäkin päätin tämän päivän kantaa kameraa olallani ja lisätä aineistoon vilauksen tästä seesteisestä vaihtarin arjestani. (Alla olevien kuvien joukossa on tosin muitakin kuin valokuvapäivän otoksia.)

Tänään oli kyllä tosiaankin the day. Päivän kuvista ei ehkä paljastu maailmalle juuri se perinteisin arkeni, sillä pitkään hyvin kurissa pysynyt shoppailuintoni oli jo hetken karata käsistä. Mutta tiedättehän te miten onnelliseksi ihanat pienet paperikassit ja niistä paljastuvat aarteet voivatkaan ihmisen toisinaan tehdä! Materialistista, mutta totta. Hankimme tänään ystäväni kanssa aivan ihanat tiimikorvikset, jotka ovat nyt muistuttamassa meitä Göteborgissa vietetystä keväästä ja toisistamme. Ihanin ostokseni aikoihin! 

Kaupungilla kiertelyn ja kahvittelun lisäksi päivään mahtui hieman toisenlaisiakin hetkiä. Aloitin päiväni yliopistolla järjestetyssä mielenkiintoisessa aamupalaseminaarissa, joka käsitteli ruoan ja elitarviketeollisuuden vaikutuksia ilmastoon. Johtopäätös: pitäisi syödä vähän vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia. Aamupalalla tarjotut hummus-voileivät olivat kyllä niin superhyviä, että sellaista vegeruokaa aion tehdä kotonakin. Seminaarin jälkeen tapasin ystäväni ja otimme suunnaksi Världkulturmuseetin. Museossa on parhaillaan esillä useampikin kiinnostava näyttely, kuten matkailu- ja maahanmuuttoaiheinen Destination X sekä kantaaottava Spelar Roll, joka teki ainakin minuun vaikutuksen. Museon matkaruletti tuli muuten siihen tulokseen, että meidän pitäisi seuraavaksi matkustaa Karjalaan huuhtomaan kultaa. Mä oon vähän toista mieltä.

Mutta nyt loppuu tämä turhanpäiväinen höpöttely, täytyy vielä ehtiä lukaista pari artikkelia huomista seminaaria varten. Huomisen jälkeen tapahtuukin taas, sillä edessämme on parin päivän road trip vuonojen maassa! Lähdemme siis torstaina poikaystäväni kanssa Norjaan retkeilemään, joten seuraavaksi saattekin sitten jälleen lueskella reissutarinoita, tällä kertaa varmasti hieman erilaisia kuin aikaisemmin. Mukavaa pitkää viikonloppua!

Sadepäiviä ja juoksuhuumaa

Olin pari vuotta sitten entisen työpaikkani henkilöstötilaisuudessa, jossa hyperaktiivinen konsultti piirteli taululle elämän kriisejä kuvaavia ympyröitä. Ympyröiden oli tarkoitus kuvata jotakin sellaista suurta viisautta, ettei energiaansa kannata kuluttaa liikaa niihin kriiseihin, joihin ei voi itse vaikuttaa, vaan sen sijaan keskittyä niihin asioihin, joille on mahdollista tehdä jotakin. Jos siis sadetta ei voi lopettaa, voi sateisen päivän kuitenkin tehdä monella tapaa mukavammaksi. Ja kas kummaa, kun se sadekaan ei sen jälkeen enää niin paljoa harmita.

Täällä Göteborgissa on satanut tai ollut muuten vai synkkää, tuulista ja kylmää nyt jo useamman päivän ajan. Tällainen koiranilma antaa kuitenkin hyvän syyn leipoa, lukea kirjoja kaikessa rauhassa ja ihan vaan ruotsalaisittain mysailla kotosalla. Tai vaikkapa katsella vanhoja ruotsalaisia leffoja, niin kuin minä ja ystäväni teimme. Kevään viimeinen kurssini yliopistolla on osoittautunut mukavan rennoksi siinä mielessä, että sen aikana katsellaan läjä ruotsalaisia klassikkoelokuvia, kuten Arne Mattsonin Hon dansade en sommar tai Ingmar Bergmanin Sommaren med Monica. Mukavaa vastapainoa artikkelien ja kirjojen pänttäämiselle. Viime aikoina päiviäni on piristänyt myös ikkunamme edessä edelleen kukkiva kirsikkapuu, jota voi ihailla vaikka suoraan olohuoneen sohvalta. Säällä kuin säällä.

Vaikka sadepäivinä voikin hyvillä mielin laiskotella, olen ehtinyt olla tällä viikolla reipaskin. Tiistai-iltana suuntasimme nimittäin kuuden hengen vaihtariporukan voimin Slottskogeniin, jossa jokakeväinen Vår Ruset -juoksutapahtuma oli jo alkamassa. Vår Ruset on naisille suunnattu hyvänmielen juoksutapahtuma, johon osallistui tänä vuonna täällä Göteborgissa noin 15 000 juoksijaa. Kaikille joukkueena mukaan ilmoittautuneille tarjottiin juoksun jälkeen picnik maalipaikalla. Tästä innostuneena mekin siis keräsimme kasaan suomalais-ranskalais-itävaltalaisen tiimimme, reippailimme hetken valtavan ihmismassan mukana ja herkuttelimme sen jälkeen puistossa herkullisilla picnik-eväillä. Aivan mahtavaa! Juostuahan tässä tuli siis huikeat viisi kilometriä, mutta minulle se oli oikein hyvä matka aloittaa. Viisi kilometriä meni kuitenkin yllättäen melko kivuttomasti, joten päätin heti seuraavana päivänä ystäväni vinkistä inspiroituneena ilmoittautua mukaan elokuun lopussa järjestettävään Midnattsloppettiin. Nyt on siis kesä aikaa treenailla ja tuplata tuo Vår Rusetin matka.

Juoksuhuumassani tein myös jotakin, mitä en vielä hetki sitten ikinä olisi kuvitellut tekeväni. Kävin pistämässä talonyhtiön saunan lämpiämään, solmin lenkkarit jalkaani ja lähdin ulos uhmaamaan kaatosadetta ja tuulenpuuskia. Mutta tiedättekö, fiilis on tuollaisen urotyön jälkeen mitä mahtavin. Sen kunniaksi nappaan ehkä vielä yhden cupcaken iltapalaksi.

Kööpenhamina Vol.2

Vietimme ystäväni kanssa aivan mielettömät kaksi päivää värikkäässä Kööpenhaminassa. Toisin kuin viime kesän reissullamme, tällä kertaa säätkin suosivat ja aurinko helli kaupunkia lähes koko lomamme ajan. Ja tällä reissulla rakastuin Kööpenhaminaan ehkä vielä hitusen enemmän.

Kööpenhaminassa tunnelma on selkeästi mannermaisempi, aivan erilainen kuin viiden tunnin bussimatkan päässä Göteborgissa. Ilmapiiri on huolettomampi, ihmiset asteen boheemimpia ja kahvilakulttuuri sekä kauniisti kuluneissa vanhoissa rakennuksissa piileskelevät pienet putiikit elävät edelleen valtakauttaan. Tästä huolimatta kaupungissa saattaa suomalaisena toisinaan tuntea hämmästyttävää yhteenkuluvuutta – tanskalaisten ruokakauppojen hyllyiltä löytyy nimittäin Fazérin Salmiakkia, kunnon ruisleipää ja olutta. Keskellä päivää vastaan kävelee iloisessa hiprakassa olevia ihmisiä. Kieli kuulostaa sitä osaamattomien korviin aivan käsittämättömältä. Vähän kuin Suomessa, eikä lainkaan niin kuin Ruotsissa. Tiesittekö muuten, että Tanskassa tervehditään ja toivotetaan näkemiin sanomalla hej/hej hej eli "hai" ja "hai hai", samaan tyyliin kuin Suomessa sanottaisiin moi ja moi moi.

Kahvilat ja ravintolat ovat Kööpenhaminan sydän ja kenties se paras tapa kokea kaupungin todellinen tunnelma. Valinnanvaraa on paljon ja hintataso vaihtelee, mutta yleisesti ottaen Tanska on kallis maa, eikä kahvikuppiakaan saa juuri mistään alle 30 kruunulla. Monessa paikassa peritään myös lisämaksu ulkomaalaisella pankkikortilla maksettaessa. Kööpenhaminassa hieman pienemmällä budjetilla liikkuville kulinaristivierailijoille voin kuitenkin suositella ainakin Paludan Bog&Cafen antikvariaatti-idylliä ja uskomatonta brunssia, postimuseon kahvilaa ja sieltä avautuvaa näköalaa sekä lounasta pienessä autenttisessa smørrebrød-ravintolassa nimeltä Café Nytorv. Kaikki nämä tällä reissulla kokeiltuja ja hyväksi havaittuja. Paludanin brunssille suunnatessamme olimme liikkeellä jo ennen kahvilan aukeamista, joten piipahdimme hetkeksi lukemaan lehtiä nurkan takana sijaitsevaan kirjastoon. Sen lukusalin tuoleina toimivat oikeat Vitran DSW -tuolit. Arvaatkaa kuka haluaisi juuri sellaiset ökykalliit ihanuudet omaan kotiinsa ja vähän äkkiä.

Tanskassa leipä on pyhä asia ja sen päälle levitetään ainoastaan oikeaa voita. Pahimman häväistyksen tietämätön turisti voi aiheuttaa smørrebrødejä popsiessaan – niitä ei nimittäin saa syödä ihan miten sattuu. Täytteitä kuuluu kasata pienen leipäpalan päälle reilulla kädellä ja satavuotisia leivänpäällisyhdistemiä noudattaen, jonka jälkeen nämä taideteokset tulee nauttia oikeassa järjestyksessä. Ensin syödään kalaleipä, sitten lihaleipä ja lopuksi juustoleipä. Välissä voi halutessaan nauttia myös perunaleivän. – Että näin. Monissa paikoissa asiat on kuitenkin tehty hieman helpommiksi ja lautaselleen saa valmiiksi kasatun voileivän, joka on niin valtava, että nälkä lähtee jo yhdellä.

Kaiken herkuttelun, kahvittelun ja kaupunkihaahuilun lomassa ehdimme käydä katsomassa hieman nähtävyyksiäkin – istuskeltiin Nyhavnin postikorttimaisemissa, moikattiin pientä merenneitoa, kiivettiin pyöreän Rundetaarnin huipulle ja käppäiltiin katsomaan Islands Bryggen modernia kaupunginosaa ja Bryggebroen rakkauslukkoja. Kun hetken näytti siltä, että sää muuttuu huonommaksi, suuntasimme museoon. Kööpenhaminan designmuseo onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde ja opiskelijat pääsevät sinne vieläpä aivan ilmaiseksi. Ainakin meidän ruotsalaiset opiskelijakorttimme hyväksyttiin, joten saman edun saa varmastikin myös muilla ulkomaalaisilla opiskelijakorteilla. 

Jos ylimääräistä aikaa jää, kannattaa Designin ystävien piipahtaa Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Designers Zoossa. Vaikka hinnat ovat pilvissä, on liike vaan jotenkin niin syötävän söpö ja inspiroiva. Minä ainakin tykkäsin kovasti. Shoppailtua ei tällä reissulla muuten juurikaan tullut lähinnä siitä syystä, että torstain hellepäivänä halusimme vain olla ulkona, perjantaina kaupat olivat sulkeneet ovensa jonkin hämärän paikallisen rukouspäivän johdosta ja lauantaina ne puolestaan kuhisivat porukkaa niin kamalaan tungokseen asti, ettei sinne sekaan paljon tehnyt mieli mennä. Mutta vaikka ostossaldo oli olematon, tältä reissulta jäi käteen niin paljon kaikkea muuta. Ennen kaikkea hyvä mieli. Tak Køpenhavn! Ja suuri kiitos myös mitä parhaimmalle matkaseuralaiselleni – jälleen kerran.

Valborgsfirande i Göteborg

Mahtavat kaksi päivää valborg-humua on takana ja kesä on nyt virallisesti vastaanotettu. Täällä Ruotsissa vappu on ennen kaikkea opiskelijoiden juhla, eikä selvästikään näy niin voimakkaasti normaalissa katukuvassa kuin Suomessa. Ellet nyt sitten satu vapuksi Uppsalaan tai Lundiin, josta löytyy tunnetusti maan suurimmat ja mahtavimmat vappujuhlat. Mutta kyllä täällä kotoisassa Göteborissammekin sai osansa vapputunnelmasta, vaikka ilmapallot, serpentiinit ja ylioppilaslakit olivatkin harvassa eikä munkkejakaan meinannut löytyä mistään.

Vappujuhlat alkoivat meidän osaltamme maanantaina Trädgårdsföreningenissä, jonne saavuimme istuskelemaan ja seuraamaan perinteisen studentmarch-kulkeen saapumista puistossa sijaitsevalle juhlapaikalle. Kulkueen saapumisen jälkeen vuorossa oli puheita, musiikkia ja erilaista studentkårien eli ylioppilaskuntien järjestämää vappuohjelmaa. Ilma oli mukavan lämmin, vaikka pari päivää aikaisemmin sääkartat uhkailivat päiväksi tuulta ja kaatosadetta. Siellä me sitten kilisteltiin skumppia hyvässä seurassa ja herkuteltiin ihanilla picnik-eväillä. Täydellinen vapunavaus!

Illansuussa olikin sitten vuorossa vapun kiistaton kohokohta eli teekkareiden toteuttama Cortègen. Kyseessä on massiivinen vappuparaati, joka on ollut osana Göteborgin vapunviettoa jo vuodesta 1909. Tapahtuma tuntuikin keränneen koko kaupungin yhteen ja Cortège-reitin varrella kadut olivat tupaten täynnä opiskelijoiden tämänvuotisia aikaansaannoksia seuraamaan saapuneita ihmisiä. Cortège-kulkueen aikana rekkojen lavoille rakennetuilla näyttämöillä esitettiin performansseja, joiden teemoina olivat erilaiset svengaavat tai muuten vain mieleenpainuneet uutisaiheet kuluneen vuoden ajalta. Teekkareiden käsittämättömät rakennelmat ja verbaaliset oivallukset olivat kyllä aivan mahtavaa viihdettä! Tällä kertaa esiintyjien hampaisiin olivat joutuneet muun muassa Ruotsin käsittämättömän huonot euroviisuedustajat, myöhästelevä rautatieliikenne sekä Norjan voikriisi.

Cortègen jälkeen suuntasimme Slottskogeniin, jonne oli sytytetty kevään kunniaksi mahtava valborgsbål eli vappukokko. Pysähdyimme kuitenkin matkan varrella pizzalle sillä seurauksella, että kokosta oli perille saapuessamme enää rippeet jäljellä. Jäätiin kuitenkin vielä hetkeksi katselemaan hiipuvaa tulta ja kuuntelemaan musiikkia – tässä vaiheessa lavalla oli jokin erehdyttävästi Jukka Pojalta kuulostava espanjankielinen muusikko.

Vappupäivänä löysimme itsemme jälleen jo hyvissä ajoin Slottskogenista, tällä kertaa mukanamme kasa paistovalmiita grilliherkkuja sekä Kubb, pihapeli, joka on täällä vähintään yhtä suosittua viihdettä kuin Mölkky Suomessa. Siellä me sitten taas istuskeltiin, herkuteltiin ja pelailtiin iltaan saakka aurinkoa palvoen ja elämästä nauttien. Grilliherkkujen lisäksi grillattiin myös ihoa – valitettavasti hieman liikaakin, sillä olkapäät ja naama punoittavat vieläkin muistona vappupäivän auringosta. Lämpöä siis riitti ja toukokuun ensimmäinen päivä olikin samalla myös ensimmäinen kunnon kesäpäivä täällä Göteborgissa.

Aivan mieletön vappu, joka säilyy kyllä mielessäni aina. Kiitos tästä kuuluu erityisesti mahtavalle vappuseuralle! Nyt seuraavaksi nokka kohti Kööpenhaminaa, bussin lähtöön on enää pieni hassu hetki.