Toteutunut haaveeni

Alan pikkuhiljaa uskoa siihen myyttiin, että tahdonvoimalla voi siirtää vuoria. Esseet on nyt palautettu, kouluhommat selätetty ja sain taas kertaalleen todeta, että asioilla on vaan tapana järjestyä. Ja saattaapa siinä samassa rytäkässä muutama pieni haavekin toteutua.

Perjantaina yksi haaveistani toteutui, kun sähköpostiini kilahti ilmoitus siitä, että minut on valittu mukaan Göteborgin yliopiston valokuvauksen laitoksen, Högskolan för fotografin kesäkurssille. Kesän aikana opiskelen siis täällä Göteborgissa digitaalisen valokuvauksen opintokokonaisuuden, joka pitää sisällään muun muassa kameratekniikkaa, studiovalotusta, kuvankäsittelyä ja valokuvauksen historiaa yhteensä 15 opintopisteen verran.

Olen haaveillut salaa valokuvauksen opinnoista viimeistään siitä saakka, kun viime kesänä hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Valokuvauksesta on muodostunut minulle harrastus ja intohimo, mutta tähän asti kuvausmetodeinani ovat olleet pitkälti sentyyppiset taktiikat kuin "kokeilu" ja "kun räpsit tarpeeksi monta kuvaa, niin kyllä niistä aina joku vahingossa onnistuu" . Olenkin siis äärimmäisen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta oppia enemmän ja vieläpä liittää opinnot nykyiseen tutkintooni. Ehkä mielettömintä tässä koko hommassa on se, että kesän lopuksi me kurssilaiset saamme oman valokuvanäyttelymme paikalliseen galleriaan. Arvatkaa halkeanko kohta jännityksestä ja innostuksesta?

Kurssin hakuprosessi ei ollut mikään aivan yksinkertainen homma ja yhdessä vaiheessa turhauduinkin jo niin pahasti, että olin vähällä luovuttaa. Vaikka olen jo parhaillaan vaihto-oppilaana kirjoilla Göteborgin yliopistossa, tuli minun silti tämän yksittäisen kesäkurssin hakuprosessia varten lähettää useampaan otteeseen vino pino erilaisia todistuksia ja selvityksiä, milloin mistäkin ja milloin milläkin kielellä. Tämän lisäksi hakulomakkeen liitteeksi tuli laatia erillinen arbetsprov, johon kuului motivaatiokirje, portfolio ja CV. Tässä kaikessa oli yllättävän paljon hommaa, mutta nytpä saan sitten sanoa kliseisesti, että kyllä kannatti!

Hetki sitten kauppareissulta kotiin kävellessäni ajattelin, että viimeisin vuosi on kyllä antanut minulle niin paljon kaikkea hyvää. Olen oppinut uutta, nähnyt paljon ja ennen kaikkea elänyt täysillä. Elänyt juuri niin kuin tällä hetkellä tahdonkin elää. Saavuttanut sen mitä halusin. Alkanut uskoa itseeni enemmän. 

Muistakaa siis ihmiset tekin kurkotella omia haaveitanne kohti!

Tiedettä, leipää ja tivolihuveja

"It should be possible to explain the laws of physics to a barmaid." 

– Albert Einstein

Perjantaiterveiset Campus Linnéltä, jonka edusta on viikossa muuttunut upeaksi vaaleanpunaiseksi kukkamereksi. Tämä viikko on vierähtänyt jakson viimeisten kouluhommien kanssa painiskellessa, mutta nyt alkaa jo onneksi näkyä hieman valoa tunnelin päässä. Tänään aion vielä puristaa viimeiset mehut itsestäni, jotta saisin työt valmiiksi ennen viikonloppua ja vappua. Voitteko muuten uskoa, että vuonna 2012 järjestettävän kurssin kolmesta kurssikirjasta uusin on ilmestynyt vuonna 1995? Muut ikivanhat opukset ovat vuosilta 1989 ja 1962. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ohhoh, ollaankohan tässä nyt hieman ajastamme jäljessä, mutta enää en marise, sillä vanhin kirjoista osoittautui aivan loistavaksi. On ollut ilo kerrankin lukea aidosti mielenkiintoista sekä ymmärrettävällä ja mukaansatempaavalla tavalla kirjoitettua kurssikirjaa. Sellaista ei tapahdu usein. Tai onkohan oikeastaan tapahtunut vielä ikinä?

Mutta on tähän viikkoon mahtunut myös opiskelua mukavimpiakin juttuja. Keskiviikkona kävimme Folkuniversitetetin ruotsin kurssilla tapaamani ukrainalaisen tytön kanssa Fröken Olssonin afternoon tealla. Keskiviikkoisin Frökenissä on muutaman tunnin ajan tarjolla iltapäiväteebuffé, josta voi teekupposensa kaveriksi napata muun muassa tuoretta leipää, hedelmiä, juustoja ja muffineja. Parasta oli, että pärjäsimme koko illan suhteellisen hyvin pelkästään ruotsiksi jutustellen, mikä tuntui ihan mahtavalta – ainakin jotain edistystä on siis tämän kevään aikana tapahtunut ja olen kyllä niin onnellinen siitä!

Eilen puolestaan pääsimme pyörimään Lisebergshjuletiin eli valtavaan maailmanpyörään, joka tänä keväänä siirrettiin Göteborgin satamasta huvipuisto Lisebergiin. Maailmanpyöräkierros ei ollut aivan tavallinen, sillä tällä kertaa jokainen gondoli kätki sisälleen esittelyn jonkin tutkijan tai keksijän elämäntyöstä. Ja mikä parasta – kierros oli aivan ilmainen. Vetenskapsrouletten-niminen tempaus oli osa täällä Göteborgissa parhaillaan käynnissä olevia tiedefestivaaleja. Meidät ruletti viskasi gondoliin, jossa istuikin jo valmiina Uppsalan yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti Staffan Yngve. Siinä pikkuruisessa gondolissamme Yngve sitten piti meidän neljän hengen poppoollemme lähes 40 minuuttia kestäneen yksityisluennon teoreettisesta fysiikasta samalla kun ympärille avautui näkymä koko sateisen ja sumuisen Göteborgin ylle. Tuntuu vieläkin jotenkin absurdilta ajatukselta. E=mc².

Maailmanpyöräkierroksen ja tuhdin tietoiskun jälkeen olikin jo nälkä, joten pistäydyimme kotimatkalla lähipubissamme Boccassa tankkaamassa hieman iltapalaa. Itse valitsin listalta iki-ihanan ruotsalaisen perinneherkun eli toast skagenin. Iltapalavisiitti venyikin sitten rupatellessa ja hyvässä seurassa monen tunnin mittaiseksi. Näiden hetkien avulla jaksaa taas tänään istua kirjastolla. 

Huomenna vuorossa onkin sitten annos teekkarihuumoria, sillä olemme menossa katsomaan Chalmersin Christoffer Columbus aiheista speksiä. Koska spekseillä on täällä Ruotsissa niin vahvat perinteet, on minusta suorastaan välttämätöntä, että jokainen tässä maassa opiskeleva menee sellaista edes kerran katsomaan. Siellä sitä mekin sitten huomenna huudetaan omstartia ja väliajalla juodaan takahuoneessa snapseja näyttelijöiden kanssa. Toppen!

Rakas ruotsalainen ruokapäiväkirja

Tänä viikonloppuna olen taas kerran herkutellut ja pelkästään hyvällä omallatunnolla:

Perjantaina vietimme ystäväni kanssa afterworkia pienessä, perinteiseen ruotsalaiseen ruokaan erikoistuneessa ravintolassa nimeltä Smaka. Smakan 36 kruunun AW-buffetista löytyi muun muassa lihapullia, mätirullia, silliä sekä västerbottenjuustoa. Ihanan ruotsalaista ja tosi hyvää!

Tänään opin kuinka ruusunmarjakeittoa kuuluu kuulemma oikeaoppisesti täällä Ruotsissa syödä – lämpimänä, vaniljajäätelön ja mandelbiskvier-keksien kanssa. Mumsfilibabba!

Ja koska Göteborg kerran on satamakaupunki ja Feskekörka on olemassa, täytyy siitä ottaa täällä 
kaikki ilo irti. Eilen vietimmekin koti-iltaa ja herkuttelimme simpukoilla, 
kaviaari-toasteilla ja kuplivalla. Luksusta!

Haaveiltaisko kesästä vai elettäiskö hetkessä?

– Ai siis mikä neljän sivun essee? Skojjar du, eller?

On helppo huomata, että taas yksi opintojakso lähestyy loppuaan, kun kouluhommia alkaa yhtäkkiä putoilla niskaan ihan urakalla ja heti kun yksi essee alkaa olla suurinpiirtein valmis, löytyy portaalista jo seuraava tehtävänanto. Vaikka me vaihtarit pääsemmekin varmasti hieman tavallista helpommalla, on täällä päässyt kyllä ihan tosissaan tekemään töitä, ja sitä kautta olen myös saanut paljon irti opinnoistani. Nyt olen taas kuluttanut pari vuorokautta elämästäni ihan vain pelkkään paniikinomaiseen opiskeluun, mutta selvisin kuin selvisinkin tämänkertaisesta urakasta. Ruotsin tentistäkin lähdin ihan luottavaisin mielin, joten nyt taas elämä hymyilee. 

Mutta vähiin alkaa kyllä tämä kevät käydä ennen kuin loppuu.

Tänään kävin kaupungilla lounaalla ihanan vaihtariystäväni kanssa ja suunnittelimme samalla kuumeisesti tulevaa Köpiksen reissuamme. Nyt on sekä matkat että hostelli varattu, joten seuraavaksi täytyisi vaan malttaa odotella pari viikkoa. Täältä Göteborgista pääsee hurauttamaan Kööpenhaminaan helposti bussilla. Matka kestää suunnilleen viisi tuntia ja maksaa noin 170 kruunua suuntaansa, yöbusseilla pääsee perille vieläkin hieman edullisemmin. Menetin sydämeni Kööpenhaminalle jo viime kesän reissullamme, joten on ihan mahtavaa päästä sinne nyt uudelleen. Tällä kertaa haluan koluta enemmän sisustus- ja design-liikkeitä ja testata miltä se kuuluisa, aito smørrebrød todella maistuu.

Ehkä parasta tässä viikossa on ollut kuitenkin se, kun ihana äitini kuuli, että tytär on taas lähdössä reissuun ja lähetti postissa suomenkielisen karttaoppaan, etten eksy Kööpenhaminan kujille. Melkein itkin liikutuksesta, kun se tipahti postiluukusta. Kiitos äiti! Otavan karttaopas-sarja on muuten oikeasti ihan hirmuisen kätevä, kannattaa tutustua.

Pian alkaa toukokuu ja monien vaihtareiden viimeiset viikot täällä Göteborgissa. Itse saan onneksi vielä jäädä nauttimaan kaupungista koko kesäksi, mutta täällä tulee varmasti tuntumaan kamalan tyhjältä, kun suurin osa kevään aikana tapaamistani mahtavista tyypeistä palaa takaisin kotiin. Mutta synkistely ei kannata, onhan tässä vielä kevättä jäljellä, toukokuu täynnä suunnitelmia ja pian tämä kaupunkikin alkaa olla ihanimmillaan. Kirsikkapuutkin melkein kukkivat jo. On niin ristiriitaista että yhtä aikaa odotan kesää kuin lapsena joulupukkia, mutten silti haluaisi tämän lukukauden ihan vielä loppuvan – se on nimittäin ollut yksi elämäni parhaista.

– Nyt eletään kuule Hanna vaan tässä ja nyt, sanoi ystäväni kerran ja oli kyllä harvinaisen oikeassa.

Näköalapaikka: Skansens Kronan

Rakastan tunnetusti kaikkia sellaisia paikkoja, joista voi nähdä kerrostalojen kattojen ylle. Kaupunkinäköaloissa on vaan jotain lähes taianomaista, kaikki näyttää yhtäaikaa sekä pieneltä että suurelta. Haavailen siitä, että vielä jonakin päivänä asun vanhassa kerrostalossa, jonka ikkunoista voi nähdä vilauksen aurigossa kylpeviä katonharjoja.

Yksi kiva paikka, josta voi katsella Göteborgia lintuperspektiivistä on Skansens Kronan. Se on Hagan alueella, korkean mäen päällä sijaitseva pyöreä linnoitus, jonka ympärillä on pieni puistoalue. Mäelle kiipeäminen käy urheilusuorituksesta, valitset sitten ikivanhat portaat tai mutkikkaan, mäen päälle johtavan polun. Skansens Kronan kätkee sisälleen myös ravintolan, joka tosin arvatenkin on melkoisen hintava. Perjantaisin siellä voi piipahtaa afterworkilla tai sunnuntaisin vohvelibrunssilla. Paras vaihtoehto on kuitenkin ottaa omat eväät mukaan, istuskella ulkona ja nauttia maisemista.

Nämä kuvat otin pääsiäistä edeltävällä viikolla, jolloin kiipesin mäelle hetken mielijohteesta hieman ennen auringonlaskua. Kävin sielllä edellisen kerran joskus talvella, jolloin sekä raput että polut olivat jäässä ja pelkäsin etten pääse yhtenä kappaleena takaisin alas. Paluumatka olikin yhtä luistelua ja varmasti myös melkoisen hulvaton näky. Tällä kertaa oli paljon mukavampaa.

Istahdin linnoituksen juurella oleville kiville ja luin loppuun ruotsin kurssin romaanin viimeisen kappaleen. Ympärillä istuskeli kaveriporukoita ja auringonlaskua katselemaan tulleita rakastuneen näköisiä pareja. Ajattelin, että seuraavan kerran tulen tänne joidenkin tärkeiden ihmisten kanssa. Ja silloin se iski aivan kuin puskista ja ensimmäistä kertaa tämän kevään aikana kunnolla – mulla on ikävä Suomeen. Ikävä kaikkia rakkaita ihmisiä siellä. Sitten siis vain suunnittelemaan Suomen reissua kesäkuun alkupuolelle – hurraa!

Påskmys på landet

Palasin eilen nuhaisena, mutta tyytyväisenä pääsiäisen vietosta takaisin Göteborgiin. Pitkä viikonloppu vierähti mukavissa ja rennoissa merkeissä maalla poikaystäväni perheen seurassa. Vaikka tunnenkin oloni kotoisimmaksi kaupungin vilinässä, on minusta aivan ihanaa päästä aina välillä maalle viettämään aikaa luonnossa ja ihan vaan nauttimaan rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. 

Vaikka rauhallista ja hiljaista tällä reissulla taisi todella olla vain öisin, kiitos perheen pienimpien söpöläisten. Olin jo melkein unohtanut miten jännittävää onkaan herätä aamulla etsimään pääsiäismunia, puhallella saippuakuplia ja maalata taideteoksia kananmunankuoriin – sisäinen lapseni on taas herännyt ja voi hyvin!

Ruotsalainen pääsiäisenvietto ei paljoa suomalaisista perinteistä eroa. Täällä tosin juodaan litroittain påskmustia, juomaa, jonka maku muistuttaa hieman Hartwallin omenalimpparia tai jonkinlaista makeaa kokista. Sama must kuuluu erottamattomana osana myös ruotsalaiseen joulupöytään. Suklaamunat eivät täällä yllättäen ole niin suuressa roolissa kuin Suomessa, vaan pahviset munankuoret täytetään yleensä irtokarkeilla tai muilla pääsiäisylläreillä. Pääsiäiskokkoja poltetaan myös melko yleisesti.

Pääsiäisenä suuntasimme myös ensimmäistä kertaa ulos grillaamaan. Käppäiltiin rannalle, sytytettiin nuotio ja istuskeltiin ulkona viltteihin kietoutuneina niin pitkään, että ympärillä oli aivan pilkkopimeää. Illan ruokalistalla oli hodareita, hedelmäsalaattia ja vaahtokarkkeja. Oli ihanan tunnelmallista, vaikka tämä liian aikainen kesäfiilistely kostautuikin minulle sitten jälkeenpäin flunssan muodossa. Vaikka viikonloppu olikin pääosin aurinkoinen, iltaisin ja aamuisin ilma oli jäätävän kylmä.

Nyt lepäilenkin sitten viltteihin kietoutuneena myös täällä kotisohvalla. Onneksi viisastuin Tukholmassa vietetyn kesän jälkeen sen verran, että muistin pakata Suomesta mukaani tänne Göteborgiin paketin Finrexiniä. Flunssa ilman Finrexiniä on nimittäin sietämätöntä, eikä näitä pelastavia pussukoita saa täältä Ruotsista mistään. Korvikkeet ovat ihan kamalaa kuraa, been there done that.

Onneksi myös nettiteevee on olemassa ja tekemässä tämänkin sairastamisprojektin hieman mukavammaksi. Nyt seuraavaksi aion hakea viereeni pääsiäiskarkkien jämät ja katsella missaamani Kontoret tv-sarjan jaksot. Kyseessä on siis ruotsalaisten oma versio hittisarjasta The Office, joka on yksi kestosuosikkejani. Kontoret ei tosin ole lähellekään niin hyvä kuin brittiläinen esikuvansa, mutta ihan hauska tapaus silti. Sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun aivot joutavat narikkaan ja puolet vitseistä menee joka tapauksessa ohi.

Palasia pääsiäisviikolta

Pääsiäisviikko on sujunut mukavissa merkeissä, varsinkin sen jälkeen kun tiistaiaamuna yliopistolle saavuttuani sain todeta, ettei meillä tällä viikolla olekaan ruotsintunteja lukuunottamatta lainkaan luentoja. Myöhemmin sain vielä tietää että hermojani aikaisemmin kiristellyt Mass Media kurssin viimeinen essee ja seminaari olivatkin onnistuneet paremmin kuin hyvin ja sain kurssiarvosanaksi ruotsalaisittain VG:n (Väl Godkänt). Tätä yllättävää pääsiäislomaa ja koulumenestystä täytyikin sitten väkisinkin juhlistaa uusilla kengillä ja lounaalla Frökenissä. Muuta ei tässä tilanteessa vaan voinut.

Viime viikonloppuna käytiin muuten katsomassa Folkteaternissa vieraillutta suomenruotsalaista teatteriryhmää, sillä saimme esitykseen yliopiston kautta tarjoushintaiset teatteriliput. Helsinkiläinen viiden hengen poppoo esitti näytelmän nimeltä "Identity is a myth", jossa käytettiin sujuvasti kolmea kieltä sekaisin, niin ruotsia, englantia kuin suomeakin. Katsomossa saattoi paikoin havaita pientä hämmennystä suomi-repliikkien kohdalla, mutta sieltä neljänneltä riviltä löytyi ainakin tämä yksi, joka oli ihan innoissaan. – Jee, mä ymmärrän kerrankin ihan kaiken!

Hagan pääsiäismarkkinoiden kohokohta – luulin sitä leluksi, mutta ei, se hengitti!

Kulttuuria ja Frökenin herkkuja

Taioin pienen palan pääsiäistä tänne Göteborgin kotiinkin

Pääsiäinen pitää toivottavasti sisällään nipun tunnelmallisia hetkiä

Satuttiin sattumalta myös Hagan pääsiäismarkkinoille, jossa sai kokea palasen vanhan ajan pääsiäistunnelmaa. Hagan vanha kaupunginosa on aivan ihana, ehdottomasti yksi suosikkipaikkojani täällä Göteborgissa. Vaikka en olekaan mikään värikkäiden pääsiäiskoristeiden suuri ystävä, inspiroiduin markkinoista sen verran, että nappasin kotimatkalla kukkakaupasta mukanaani narsissin. Nyt on siis meidänkin kodissa ainakin hitunen pääsiäistunnelmaa.

Meidän oli tarkoitus lähteä viikonlopuksi Gotlantiin, mutta viime metreillä suunnitelmiin tulikin muutos. Vaikka aluksi petyinkin aikalailla, ei hätä ole tämännäköinen, sillä nyt pääsemme sinne sitten siihen aikaan, kun paikka toivottavasti näyttää juuri ne parhaat puolensa. Vaihtoehtoisesti lähdemmekin koko pääsiäiseksi mysailemaan maalle Dalarnaan – härligt! Ihanaa ja rentouttavaa pitkää viikonloppua kaikille!

Minilomalla Lontoossa

Pari päivää aurinkoisessa, ihmisiä ja kulttuureja kuhisevassa metropolissa oli ihana irtiotto Göteborgin arjesta. Onnistuttiin viettämään mukava budjettiloma, sillä saimme sekä lennot että hotellin todella hyvään hintaan, kaikki alle sadalla eurolla! Hotellimme oli tyypillisen englantilainen, sellainen kokolattiomattojen, punaisten kuosien ja pitsipöytäliinojen koristama sekamelska, mutta tästäkin huolimatta yllättävän viihtyisä ja sijaitsi vieläpä kävelymatkan päässä Oxford Streetiltä. Naapurihuoneessa asui John Lennonin kopio ja alakerran loungessa törmättiin herttaiseen ja puheliaaseen australialaiseen vanhempaan pariskuntaan.

Pari päivää vierähtivät hurjan nopeasti, mutta siitäkin huolimatta ehdittiin tehdä kaikkea sitä mitä reissultamme toivottiinkin. Kierreltiin kaupungilla, shoppailtiin ja haaveiltiin kaikista niistä muotilehtien sivuilla vilkkuvista ihanista, mutta liian kalliista asioista. Syötiin hyvin, nautittiin auringosta ja käytiin katsomassa kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Nähtävää, tehtävää ja shoppailtavaa olisi löytynyt niin kovin paljon, ettei koko Lontoon tutkimiseen taida edes yksi ihmisikä riittää. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että Lontooseen on lähdettävä vielä uudestaankin. Tai niinkuin jo vähän salaa poikien selän takana haaveiltiin – voisihan siellä ehkä asuakin hetken.

Lontoossa kevät oli vieläkin selvästi pidemmällä kuin Göteborgissa. Kaikkialla oli vihreää ja katukuvassa näkyi kesämekkoja. Toisena päivänä napattiin mukaamme salaatit ja cupcaket ja suunnattiin Hyde Parkiin picnik-lounaalle. Siellä tarkeni istuskella hyvin ilman takkia ja aurinkorasvallekin olisi poskien punoituksesta päätellen ollut käyttöä. Otettiin siis samalla reissulla jo pieni varaslähtö kesäänkin.

Parin päivän aikana tuli käveltyä niin paljon, että jalat olivat kotimatkalla aivan tohjona. Onneksi sain kuitenkin kävellä ne tohjoksi kesäkengissä – tämä ajatus nimittäin kevensi kipeitä askeliani huomattavasti. Lentokentällä vietetty uneton yö painoi silmissä ja tuntui koko kropassa, mutta siitäkin huolimatta fiilis oli reissun jälkeen mitä mahtavin. Oli myös hassua huomata miten paluu Göteborgiin tuntui jo omalla tavallaan aivan siltä kuin olisi palannut kotiin. Mutta voi kunpa täälläkin edes joskus joku kutsuisi meitä sanalla ladies.

Kiitos vielä ihanasta matkaseurasta ystävälleni E:lle!

P.s. Seuraavaksi Göteborgin afterwork-kokeiluksi täytyykin teemaan sopien valita Avenynilla sijaitseva Lilla London. Myös Göteborgin kaupunkia on muuten aivan oikeastikin kutsuttu tällä samaisella lempinimellä, johtuen siitä, että britit vaikuttivat aikoinaan merkittävästi kaupungin rakentamiseen sekä sen kasvuun ja kehitykseen. Cheers to UK!