Kiitos hyvää

Viime perjantaina olin yhtä suurta hymyä – niin suurta, että vieläkin tuntuu poskilihaksissa. Onnistunut kurssin viimeinen seminaari, aurinkoa, hömppälukemista, hyvää ruokaa ja The Voice Sverigen finaali – mahtava päivä aloittaa tenttiviikon jälkeinen elämä. Opiskelukiireet ovat nyt siis vihdoin helpottaneet ainakin hetkeksi ja saan taas hyvällä omallatunnolla keskittyä muihin mukaviin juttuihin.

Varasimme vaihtariystäväni kanssa pari viikkoa sitten aivan kuin vahingossa lennot Lontooseen. Ehdottomasti paras heräteostos pitkään aikaan! Bongasimme lennot vieläpä niin edulliseen hintaan, että se tuntui melkein vitsiltä. Viime viikot ovat kuluneet kouluhommien kimpussa niin tiiviisti, ettei olla oikein edes kunnolla ehditty tohkeilla ja suunnitella tulevaa reissua. Se vääryys korjattiin kuitenkin eilen, kun suuntasimme yhdessä Ethelsiin brunssille intoilemaan tulevasta matkasta. Ihana luksusaamupala parhaassa seurassa. Ja jo huomenna pääsemmekin sitten ihastelemaan keväistä Lontoota pariksi päiväksi. Iiks, kun olen ihan jännityksestä ja innostuksesta sekaisin!

Café Ethel'sin luxfrukost

Kevään eka jätski Brunnsparkenilla

Chillailua ja silmuja

Kuulin perjantaina yliopistolla, että Lontoo on kuulemma aivan kuin Göteborg, mutta pahempi. Tällä kommentilla viitattiin lähinnä surullisen kuuluisaan sateisen harmaaseen säähän. Mutta tälläpä viikolla Lontoossa pitäisi sääennusteiden mukaan olla aurinkoista ja jo melkein 20 astetta lämmintä, joten pakkaan rohkeasti matkalaukkuuni ballerinat sateenvarjon tilalle. Mutta jos Lontoo tosiaan on kuin Göteborg, on ongelma lähinnä siinä, ettei sääennusteisiin voi ikinä luottaa. Toivotaan nyt kuitenkin parasta.

Täällä Göteborgissakin lämpömittari kipuaa koko ajan ylöspäin ja perjantaina olikin tämän vuoden lämpimin kevätpäivä. Jätskikausi on avattu, puihin on ilmestynyt silmuja ja olen saanut taas muutaman pisaman lisää. Varma merkki siitä, että kesä lähestyy kolinalla.

Våffeldagen

Tänään täällä Ruotsissa on vietetty vohvelipäivää. Tänään on siis se päivä vuodesta, kun saa syödä vohveleita hyvällä omallatunnolla ihan niin monta kuin vain suinkin jaksaa. Pakko rakastaa maata, joka on julistanut omat juhlapäivänsä niin vohveleille kuin kanelipullillekin!

Juhlan kunniaksi päätimme suunnata kaupungille vohveliaamiaiselle. Aamuauringossa kylpevä ja vasta heräilevä Göteborg oli aivan ihana näky. Enää ei harmittanut, että eilinen teekkareiden spring break jäi välistä, vaan oli mukavaa olla kerrankin ajoissa ja pirteänä liikkeellä. Vohvelitkin olivat niin herkullisia, että ovat kyllä juhlansa ansainneet. Kotitekoiset ovat tosin vieläkin parempia kuin kahvilasta tilatut.

"Äkkiä, äkkiä, äkkiä... – Kaks silakkaa kaikilla mausteilla"

Aamiaisen jälkeen piipahdimme matkamessuilla haaveilemassa ja hankkimassa itsellemme pahemman luokan matkakuumeen. Parin tunnin aikana ehdittiin tehdä matkasuunnitelmia ainakin seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja osallistua niin moneen arvontaan, ettei sormet eikä ehkä varpaatkaan riitä niitä laskemaan. Mutta matkakuumeeseeni on luvassa helpotusta jo ihan pian, sillä lähiviikoille on suunnitteilla pari aivan ihanaa reissua. Niistä kuulette vielä pian lisää.

Messujen jälkeen suuntasin vielä hetkeksi kirja seuranani Slottskogeniin nauttimaan auringosta. Slottskogen on valtava puistoalue, jonne koko Göteborg tuntuu kauniina päivinä kerääntyvän. Alueelta löytyy myös kaikille avoin eläinpuisto, jossa voi vaikkapa lenkkeilyn lomassa käydä tervehtimässä monenlaisia otuksia aina lampaista hylkeisiin saakka. Täällä saksalainen ystäväni kertoi nähneensä elämänsä ensimmäistä kertaa niinkin eksoottisen eläimen kuin hirven. Tänään minäkin koin jotain uutta, sillä löysin vihdoinkin kuuluisat pingviinit, joita olen etsiskellyt puistosta jo moneen otteeseen. Pikkuruiset pingviinit olivat kyllä varsinaisia hurmureita. Meillekin kotiin yksi tällainen, jookos?

Fikan vastapaino

Tämä kevät on ollut yhtä suurta fikaa. Ihania uusia kahviloita ja suussasulavia herkkuja, joita kaikkia täytyy tietenkin testata vähintään kerran. Yliopistollakin kahvitaukoja on kirjaimellisesti joka tunnin välissä. 

– Ei hyvä.

Onneksi ihanat ja aurinkoiset kevätkelit ovat viime aikoina huudelleet minua yhä useammin lenkille. Hyvä, sillä muuten tässä käy vielä niin, että väsähdän täysin ja alan näyttää kesäkuussa itsekin uunissa paisuneelta kanelipullalta. Mukavimmat lenkkipolut olen tähän mennessä löytänyt Slottskogenista ja Delsjön-järven alueelta, jonne on täältä meiltä tosin jonkin verran matkaa.

Viime viikolla hankin vihdoin ja viimein myös salikortin Göteborgista, mikä oli kyllä enemmän kuin hyvä päätös. Valitsin kolmen kuukauden jäsenyyden Fysikenille, joka on erityisesti opiskelijoiden suosima kuntokeskus. Kuntosalien jäsenyydet ovat täällä muuten selvästi edullisempia kuin Suomessa, jos yliopistoliikunnan mahdollisuuksia ei lasketa mukaan. Fysikenin jäsenyys maksaa kolmen kuukauden sopimuksella opiskelijoille noin 40 euroa kuukaudessa, pidemmillä sopimuksilla se olisi ollut vielä selvästi edullisempi. Kaserntorgetin Fysikenillä saa mukavan alkulämmittelyn jo siinä, kun juoksee portaat ylös seitsemännessä kerroksessa sijaitseville pukkareille. Vanhan kivitalon ikkunoista avautuu mukava maisema kaupungin ylle.

Päätimme myös ilmoittautua tyttöporukalla toukokuun alussa järjestettävään juoksutapahtumaan, joten nyt täytyy ihan tosissaan alkaa treenata. Tämä päätös on kyllä myös avain mahtava motivaattori. Nyt siis läppäri sivuun ja lenkille! Jääkapissa odottaa pari purkkia Keson raejuustovälipaloja – kiistatta tämän maan mahtavimpia treenieväitä. Olen ehtinyt parissa viikossa kehittää näihin täydellisen addiktion, kerrankin normaalia terveellisemmän sellaisen. Toivottavasti näitä aletaan tuoda Suomeenkin viimeistään sinä päivänä, kun palaan takaisin.

Fika-hetkistäni en silti luovu. Nyt herkuttelen vain hieman paremmalla omallatunnolla.

Kun aurinko tukahdutti opiskelumotivaation

Vaikka olen ollut täällä Göteborgissa jo pari kuukautta, minulla on edelleen lähes päivittäin sellainen fiilis, että olisin täällä lomalla. Ennätyspitkä loma on sinäänsä ihan mahtava juttu, mutta toisinaan se tekee opiskelusta haastavaa. Vielä hankalammaksi asiat menevät silloin, kun lomalla pääsee vielä suunnittelemaan uusia lomia. Ja erityisesti silloin, kun sää on mitä ihanin. 

Aurinko paistaa ja mittari on taas parina päivänä kohonnut kymmeneen asteeseen. Opiskelumotivaationi puolestaan on sitä mukaa vajonnut takaisin pakkasen puolelle eikä Mass Media in Sweden -kurssin viimeinen essee ota juuri tulta alleen. Miten äärimmäisen mielenkiintoinen kurssi voikaan muuttua täysin päinvastaiseksi silloin, kun deadlinet astuvat mukaan kuvaan? Voiko opinnoissa menestyä hyvin kevään ensimmäisinä aurinkoisina päivinä?

Toivottavasti huomenna sataa ja poikaystäväni muistaa piilottaa tänään ostamani matkaoppaan, niin voin opiskella rauhassa.

Esseen kirjoittaminen vaatii järeitä aseita – siis kahvia ja parhaita mahdollisia opiskelueväitä

Mutta tällaisina päivinä kukaan ei voi viettää aikaansa koneen ääressä tai kirjastolla

Täksi illaksi täytyisi vielä valmistella Folkuniversitetetin ruotsin kurssille vartin mittainen företagspresentation, mutta pelkkä ajatuskin saa ihoni nousemaan kananlihalle. Viidentoista minuutin monologi luokan edessä ruotsiksi tuntuu stressaavalta ajatukselta, mutta toisaalta ehkä eniten oppii juuri silloin, kun pakottaa itsensä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Onneksi opettaja lupasi tarjota meille kahvia ja pullaa tämän koettelemuksen jälkeen.

Olen tykännyt kummastakin täällä käymästäni ruotsin kurssista kovasti. Opettajat ovat mahtavia, ja pitkästä aikaa tuntuu, että todella edistyn kieliopinnoissani. Kummankin kurssin taso on mielestäni myös ollut minulle juuri sopiva – Folkuniversitetetin kurssi on tosin jonkin verran yliopiston kurssia haastavampi. Folkuniversitetetin kurssissa on myös se kiva puoli, että ryhmä on pienempi ja opiskelijat tulevat monenlaisista eri taustoista ja kulttuureista. Ryhmässämme on opiskelijoita muun muassa Skotlannista, Virosta, Ukrainasta, Meksikosta ja Iranista. Yliopiston ruotsin kurssin osallistujista noin 80 prosenttia on suomalaisia vaihtareita.

Mutta nyt nappaan termarin mukaani ja suuntaan hetkeksi puistoon lukemaan kirjaa ja nauttimaan auringosta. Esitelmä valmistukoon siinä sivussa. 

Yliopiston ruotsin kurssilla luetaan myös ruotsinkielinen romaani – Johanna Nilssonin esikoisromaani Hon går genom tavlan, ut ur bilden on oikeasti todella hyvä kirja tärkeästä aiheesta. Suosittelen lämpimästi!

Toisinaan meno on kuin lastentarhassa – ja hyvä niin, sopii mulle. Näihin yliopiston ruotsin kurssin tunnelmiin kuului hirviaiheinen laululeikki. Ihanilta entisiltä työkavereiltani läksiäislahjaksi saamani muumisanakirja on myös hitti.

Feskekörka

Rakastan meren herkkuja sekä kala- ja äyriäisruokia, mutta en ole oikein koskaan tiennyt miten valmistaa niitä itse. Nyt päätin kuitenkin vihdoinkin kokeilla ja suunnata ostoksille Feskekörkaan. Feskekörka on kirjaimellisesti erehdyttävän paljon vanhaa kirkkoa muistuttava rakennus, jossa toimii Göteborgin kuuluisin kalahalli. Feskekörkasta voi napata mukaansa tuoretta kalaa, hummereita, ostereita, rapuja, simpukoita tai mitä meren herkkua mielesi ikinä tekeekään.

Olen kuullut paljon hyvää myös Feskekörkan seafood-ravintoloista, vaikka vielä en ole niitä itse päässytkään testaamaan. Mutta yksi kiva ja tunnelmallinen paikka, jota voin suositella on Hagassa sijaitseva Sjöbaren, jossa kannattaa piipahtaa vaikkapa lounaalla. Sjöbarenin lounaslistalta löytyvä katkarapu-simpukkapasta on taivaallista!

Feskekörkasta mukaani tarttui 700 grammaa sinisimpukoita, joista syntyi yllättävän helposti oikea juhlaillallinen kahdelle. Ystäväni tietävät kuinka uusavuton olenkaan keittiössä, joten se että minä sanon jonkin onnistuneen helposti tarkoittaa, että kuka tahansa onnistuisi tässä hommassa. Kokeile vaikka!

Tarvitset:


• n. 700 g sinisimpukoita
• oliiviöljyä
• 4 valkosipulinkynttä
• 4 dl valkoviiniä
• 3 dl ruokakermaa
• ripaus suolaa & mustapippuria
• tuoretta persiljaa

Tee näin:
 Pese simpukat kylmän veden alla ja varmista että ne elävät. Kopauta simpukkaa pöydän pintaan ja katso sulkeutuuko simpukan kuori. Jos kuori ei sulkeudu, älä käytä simpukoita ruoassa. Jos kuoret ovat valmiiksi kokonaan kiinni tarkista, että ne aukeavat viimeistään keittovaiheessa.



Kaada kattilan pohjalle loraus oliiviöljyä ja lisää musrkatut valkosipulinkynnet. Kaada joukkoon valkoviini ja kuumenna seos höyryävän kuumaksi. Lisää simpukat ja keitä miedolla lämmöllä kunnes simpukoiden kuoret aukeavat. Lisää kerma, suola ja pippuri ja anna kiehua vielä hetki. Ripottele päälle persiljaa ja herkuttele heti.

Pieniä hetkiä, suuria iloja

Tuntuu siltä, että päivät täällä Göteborgissa vilisevät ohitse aivan liian nopeaa vauhtia. Tänä aamuna päivittelin mielessäni, että minne ihmeeseen se helmikuu oikein katosi. Harmittelin, etten ole tehnyt viime viikkoina juuri mitään merkittävää, korkeintaan istunut kotona koneen ääressä koulutehtävien parissa. Mutta olenhan minä. Olen tehnyt monia pieniä, mutta kivoja juttuja. Ja sitten hoksasin, miksi aika kulkee kuin siivillä. Koska niin kliseistä kuin se onkin, kaikki ne pienet jutut ovat juuri niitä, jotka tuovat eniten iloa arjen keskelle.

Ensimmäiset 7,5 opintopistettä on nyt kerätty ja olen myös huomannut saaneeni jo tässä vaiheessa selvästi lisää rohkeutta käyttää ruotsin kieltä. Olen aloittanut uuden todella mielenkiintoisen kurssin, käynyt leffassa, nähnyt pitkästä aikaa hyvää ystävääni, nauranut paljon ja tanssinut itseni lauantai-iltana pyörryksiin. Siinähän onkin yhtäkkiä jo paljon merkittävää.

Tässä vielä pieniä onnenpalasia helmikuulta:

Ystävänpäivänä sain kukkia ja kahvittelin ihanan ystäväni E:n kanssa

Näin pikkuruisen apinan tiedekeskus Universeumissa ja otin lempparikenkäni jälleen käyttöön

Söin pitkästä aikaa todella hyvää sushia ja aloin haaveilla kesästä ja puistolounaista

Ja ehkä niistäkään ei tarvitse haaveilla enää pitkään sillä täällä alkaa jo olla ihan oikea kevät!