Sivut

torstai 27. lokakuuta 2011

Lilla Lilla Edet

Oletteko koskaan kuulleet paikasta nimeltä Lilla Edet? Ei haittaa, jos ette. Se sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Göteborgista, Götajoen varrella. Se on sellainen unelias pieni kylä, jonka väestöstä suurin osa näyttäisi olevan reippaasti keski-iän paremmalla puolen ja jossa on yksi kauppa, yksi kahvila ja jostain kumman syystä ainakin kolme kampaamoa. Ei mitenkään poikkeuksellisen viehättävä, muttei rumakaan. Siellä on paljon vanhoja tammia, tuulimyllyjä ja upeat, korkealle kohoavat lenkkipolut. Ja ainakin yksi kamalan kylmä vanha talo, jossa tuulee sisällä.
Kerron tämän siksi, että olin siellä lomalla.
Ei sillä, että olisin sinne vartavasten halunnut, vaan koska poikaystäväni sattui olemaan syyslomani aikaan parin viikon työkeikalla pikkukaupungissa, jossa myös hänen veljensä perheineen nykyisin asustaa. Kylmä vanha talo puolestaan oli ilmainen majapaikka ja samalla hyvä tukikohta Göteborgin reissuille.
Oikeastaan kerron tämän siksi, että pääsisin lisäämään blogiini muutaman kuvan, joista pidän. Ja todeta, että lomalla tärkeintä ei ole paikka eikä edes toimiva lämmitys vaan ihmiset ja fiilis.
Onneksi satun olemaan niitä ihmisiä, jotka rakastavat kynttilöitä, villasukkia, kuumia kylpyjä ja vieläkin kuumempia juomia. Näillä eväillä tuulinen talo nukkuvassa pikkukaupungissa olikin nimittäin yhtäkkiä varsin viihtyisä paikka.
Kirjoittelen pian lisää lomapäivistäni Göteborgissa, joten ensimmäinen kurkistus tulevaan opiskelukaupunkiini onkin siis jo tässä vaiheessa luvassa. Nyt on muuten tullut aika tehdä myös kevään kurssivalinnat, joten seuraavaksi siirrynkin siis pähkäilemään niitä. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

torstai 20. lokakuuta 2011

Pikavisiitti Tukholmaan

Torstai-iltana pakkasin laukkuni ja hyppäsin lentokoneeseen, joka kiidätti minut hetkessä takaisin Tukholmaan. Edessä oli odotettu syysloma Ruotsissa, ja samalla myös pikavisiitti Tukholmaan ja Sollentunan talolle.
Kuukaudessa Tukholma oli ehtinyt muuttaa väriään, ja myös vihreä Kungsträdgården, jonka läpi kuljin töihin lähes päivittäin, oli alkanut muuttua kullankeltaiseksi. Vaikka aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin heinäkuussa, tuuli oli niin kylmä, että aamulenkilläni Skeppsholmenissa haaveilin piposta ja rukkasista. Silti siellä kaupungin vilinässä kierrellessä tuntui, että olisin ollut poissa ainoastaan pienen hetken.
Vaikka ehdin nauttia syksyisestä Tukholmasta vain yhden kokonaisen päivän ajan, kului se sitäkin mahtavimmissa merkeissä. Perjantaina Tukholmassa vietettiin nimittäin harjoittelupaikkani Studentumin 10-vuotisjuhlia, joissa juhlistettiin samalla myös uutta kansainvälistä konserninimeä, Educations.com Media Group (EMG).
Tarina EMG:n takana on inspiroiva. Kymmenen vuotta sitten kolme nuorta ruotsalaista opiskelijaa saivat idean koulutusvaihtoehtoja esittelevästä sivustosta, jonka kautta jokaisen olisi mahdollista löytää oma koulutuksensa. Tästä ideasta kasvoikin kymmenessä vuodessa noin sata henkilöä työllistävä konserni, jolla on toimintaa seitsemässä eri maassa, ja jonka hakupalveluita käyttää kuukausittain yli 2 miljoonaa henkilöä ympäri maailmaa. Ehdottomasti juhlimisen arvoinen saavutus ja samalla loistava esimerkki siitä, mitä omaan ideaan uskomalla ja ystävien tuella voikaan saavuttaa.
Juhlien virallisen osuuden pitopaikkana toimi kuuluisa 1860-luvulla rakennettu Berns Salonger, joka oli häikäisevämpi kuin osasin edes odottaa. Juhliin oli kutsuttu konsernin työntekijöiden lisäksi noin parisensataa kutsuvierasta, joten tuttujen joukossa näkyikin myös melkoinen määrä minulle uusia kasvoja. Berns Salonger on muuten varmasti yksi Tukholman kauneimmista ravintolamiljöistä, joten kaikkien pientä luksusta kaipaavien Tukholman vierailijoiden kannattaakin suunnata Berzelii parkin laidalle ja testata esimerkiksi paljon puhuttua Bernsin aasialaista brunssia tai herkullista jälkiruokabuffetia.
Bernsin jälkeen juhlat jatkuivat toimistolla, jossa nautimme alakerran ravintola Crèmen loihtimasta ihanasta illallisesta ja maistelimme baarimestarikoulun poikien taituroimia cocktaileja. Baaritiskin lisäksi toimistolle oli rakennettu jopa kunnon tanssilattia asianmukaisine äänentoistoineen ja valaistuksineen, joten koko paikka näytti varsin erilaiselta kuin muistan sen tavallisina arkipäivinä näyttäneen. Puolenyön maissa me yövirkuimmat juhlijat suuntasimme vielä jatkamaan iltaa läheiseen Café Opera -yökerhoon, jonka kristallikruunujen alla loppuilta sujuikin rattoisasti.
Olen hirmuisen onnellinen, että pääsin mukaan juhliin ja sain tilaisuuden nähdä taas suurimman osan koko EMG:n mahtavasta porukasta. Stort grattis hela EMG och tack för en riktigt trevlig kväll!

torstai 13. lokakuuta 2011

Kaukokaipuu

Minulla on haave, joka saa valtavat mittasuhteet aina silloin, kun talven kylmyys kolkuttaa ovelle.
Tahdon tutustua taianomaisiin kaukaisiin paikkoihin, joita olen nähnyt vain valokuvissa ja tavata ihmisiä, joiden elämäntyyli on täysin erilainen kuin omani. Haluan patikoida vuorille, upottaa varpaani valkoiseen hiekkaan ja nähdä rauniokaupungin, jonka kulttuuri on jo sammunut. Tahdon saada rusketusraidat silloin kun Suomessa sataa lunta.
Rakastan kaupunkilomia ja olen päässyt näkemään aivan mahtavia ja inspiroivia paikkoja Euroopassa. Mutta koskaan ikinä en ole käynyt missään Euroopan ulkopuolella. Maailmassa on siis suuri virhe, joka vaatisi kipeästi korjaustoimenpiteitä.
Ei sillä, ettenkö olisi parhaillaan tosi onnellinen ja innoissani tulevasta matkastani Ruotsiin. Mutta voi kuinka kaipaisinkaan jonnekin paljon paljon kauemmaksi!
Haaveilen kovasti reppureissusta tai jännittävästä seikkailulomasta, mutta toisaalta sen vastapainoksi olisi ihanaa päästä myös rentoutumaan ja nauttimaan pienistä rantaloman ylellisyyksistä, kuten vaikkapa rennosta päivästä aurinkotuolissa tai upeasta rannalle katetusta illallisesta auringon laskiessa. Ennen kaikkea haluaisin päästä nauttimaan ajasta ilman mitään opiskeluun tai töihin liittyviä velvoitteita, kiirettä tai stressiä.
Olen saanut jostain päähäni, että viihtyisin kamalan hyvin Indonesiassa. Unelmieni reissu voisi suuntautua vaikkapa Balille, Sumatralle tai Malesiaan, Kuala Lumpurin kautta Borneoon ja takaisin. Poikaystäväni puolestaan haaveilee palavasti Etelä-Amerikan matkasta, ja sinnekin kyllä lähtisin aivan yhtä mielelläni mukaan. Miten ihanaa olisikaan päästä vaikkapa Peruun ja nähdä häikäisevä Machu Picchu, lähteä vaellusreissulle Chileen tai kokea Buenos Airesin syke argentiinalaisia viinejä maistellen.
Sitten tahtoisin myös päästä silittämään koalaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että myös Australian matka täytyy lisätä to do-listalleni. Australian luonnonihmeiden lisäksi tahtoisin kokea myös Sydneyn metropolin huumaavan tunnelman ja tutustua eksoottiseen Uuteen-Seelantiin.
Haaveilu on toisinaan ihan hirvittävän mukavaa. Kirjoihin sekä erilaisiin matkailulehtiin, -sivustoihin ja -blogeihin uppoutuessa tuntuu toisinaan, että olen jo puolimatkassa. Tällä hetkellä oma matkabudjettini riittää nipin napin Ruotsiin asti, joten kaukomatka säilyy edelleen haaveena vain. Mutta odottakaahan sitä päivää, jolloin viimein jätän graduni tarkastettavaksi. Sinä päivänä minä varaan matkan sinne missä pippuri kasvaa.
Sitä odotellessa nautin kauniista Skandinaviasta ja tutustun kaukaisiin paikkoihin ja vieraisiin kulttuureihin omassa lukunurkkauksessani. Bon Voyage!
Kuvat: Pinterest.com

torstai 6. lokakuuta 2011

Pratar du flytande svenska?

Palattuani Tukholmasta olen kuullut useaan otteeseen seuraavantyylisen kysymyksen:
Nolo totuushan on, että ruotsin kielellä käymäni keskustelut jäävät edelleen varsin ontuviksi yrityksiksi. Mutta toukokuussa tilanne oli kyllä vieläkin toivottomampi. Nyt sentään uskallan joskus oikeasti yrittää ja tahdon tosissani oppia lisää.
Täällä Suomessa ruotsin kielen opiskelu tuntuu tosin toisinaan olevan yllättävänkin hankalaa.
Todennäköisyys sille, että mahdut mukaan yliopiston tarjoamille ruotsin kielen kursseille on lähes yhtä olematon kuin sille, että päätyisit täällä Jyväskylän seudulla sattumalta tilanteeseen, jossa sinulla olisi mahdollisuus harjoitella ruotsin kieltä. Varsinkin meillä maisterivaiheesta suoraan aloittaneilla opiskelijoilla mahdollisuudet päästä mukaan ovat harmittavan pienet, sillä osallistujat valitaan usein opintopisteiden määrän mukaisessa järjestyksessä. Tämä ei siis missään nimessä ole vain oman yliopistoni ongelma, vaan olen kuullut tilanteen olevan aivan yhtä hankala muuallakin Suomessa.
Onneksi on muitakin tapoja. Parhaimpia niistä ovat kivat pienet jutut, joiden avulla kuka tahansa voi kehittää kielitaitoaan, missä ja milloin vain. Meillä oli esimerkiksi kesällä kämppikseni Antin kanssa muutaman viikon ajan hauska tapa, jolla pyrimme kartuttamaan sanavarastoamme. Vaihdoimme aamuisin keskenämme paperilappusia, joille olimme kirjoittaneet kymmenen tärkeää ruotsin sanaa, jotka tuli opetella päivän aikana. Löysin matkalaukkuni pohjalta vielä muutaman näistä lappusista ja kiinnitin ne jääkaapin oveen, jossa ne ovatkin nyt minua muistuttamassa.
Toinen hauska, mutta oikeasti tehokas tapa on luonnollisesti ruotsinkielisten telkkariohjelmien seuraaminen sekä kirjojen ja lehtien lukeminen. Itse katselen tällä hetkellä Ruotsin Idolia ja komediasarjaa nimeltä Solsidan, joihin molempiin olen ihan koukussa. Kirjoista luin hiljattain ranskalaisen kirjailijan, Anna Gavaldan ruotsinkielisen käännöksen En dag till skänks, joka toimi ainakin minulle hyvin. Sopivan helppolukuinen ja simppeli kirja, jossa kuitenkin on mielenkiintoinen ja kaunis tarina. Vilkaisen lähes päivittäin myös Dagens Nyheterin uutissivut ja selaan puhki jokaisen Elle Interiörin uuden numeron.
Niin, ja toki myös leffat ja musiikki sopivat tähän kategoriaan aivan yhtä hyvin. Kokeilkaa vaikkapa kuulostaako Bo Kaspers Orkesterin tai Veronica Maggion musiikki teidänkin mielestänne yhtä loistavalta kuin minun mielestäni.
Ilmoittauduin juuri etäopintoina suoritettavalle ruotsin kielen verkkokurssille, joten ainakin vähän pääsen kielitaitoani ohjatustikin preppaamaan ennen vaihtoon lähtöäni. Göteborgissa kielitaitoni joutuukin sitten kunnolla koetukselle, sillä aion todellakin opiskella osittain myös ruotsin kielellä.
Ruotsissa kieltä on muutenkin helpompi oppia. Kun kuulet kieltä ympärilläsi päivittäin, ymmärrys kasvaa ja kielitaito aktivoituu yllättävänkin nopeasti. Vaikka oma suullinen ilmaisuni on edelleen tönkköä ja yksipuolista, ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua kieltä Tukholmassa vietetyn kesän jälkeen selvästi paremmin. Toivotaan, että Göteborgissa vietetyn ajan jälkeen kielitaitoni olisi sitten ainakin vähän enemmän flytande.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Hiipivä graduahdistus, piilotettu inspiraatio

Se kävi kylässä ensimmäistä kertaa. Ovet olivat tiukasti kiinni ja ikkunat säpissä, mutta jostain rakosesta se silti pääsi sisään livahtamaan.
Graduahdistus on salakavala kutsumaton vieras, johon suurin osa opinnäytetyöntekijöistä joutuu ennemmin tai myöhemmin tutustumaan.
Opinnäytetyön teon yhteydessä turhautumista voivat aiheuttaa lukuisat pienet ja suuret kysymykset. Tai sitten voi käydä vaikkapa niin kuin minulle, että ahdistaa jo nyt, vaikka gradussa ei ole vielä ensimmäistäkään sivua tekstiä valmiina. Ja tarkemmin sanottuna syy on juuri siinä, tyhjässä paperissa. Mistä kummasta oikein lähtisin liikkeelle?
Alku on aina hankalaa. Itselle sopivan aiheen valinta on yksi gradun tärkeimmistä, mutta toisaalta myös kinkkisimmistä vaiheista. Tarvitset aiheen, josta olet aidosti innostunut, ja joka tämän lisäksi tuo esiin osaamistasi ja tukee urasuunnitelmiasi. Kun vaihtoehtoja on loputtomasti, mistä voi tietää, että on valinnut oikein? Miten nyt etenen ja mistä voisin aloittaa? Onkohan tässä sittenkään mitään järkeä?
Päätin pysähtyä, hengittää syvään, ja ottaa selvää, miten muut samassa tilanteessa olleet ovat päässeet alkuhankaluuksien yli. Esimerkiksi Gradutakuu-blogista löytyykin loistavaa sparrausta ja hauskoja neuvoja graduntekoon liittyen. Tässä muutamia blogista osittain lainattuja vinkkejä helpottamaan opinnäytetyön aloituksen sietämätöntä hankaluutta.
  • Kipaise kirjastoon ja aloita selailemalla kirjallisuutta, artikkeleja ja valmiita graduja. Ammenna niistä ideoita ja tee muistiinpanoja.
  • Luo tietokoneellesi erillinen kansio, jonne keräät alusta alkaen talteen kaikki opinnäytetyönteossa käyttämäsi muistiinpanot ja lähteet.
  • Kirjoita opinnäytetyön tekemisen herättämistä ajatuksista päiväkirjaasi tai blogiisi.
  • Jaa kokemuksiasi muiden opinnäytetyön tekijöiden kanssa.
  • Ota rennosti ja korjaa asenteesi tarvittaessa. Jos hoet itsellesi ja ystävillesi heti alusta alkaen, että opinnäytetyön tekemiseen käytetty aika tulee varmasti olemaan yhtä piinaa, voi gradunteosta helposti muodostua epärealistinen ja pelottava peikko.
  • Mieti miten voisit tehdä opinnäytetyön tekemisestä mukavaa. Voisitko vaikkapa kirjoittaa gradua lempikahvilassasi tai jossain muussa sinulle mieluisassa paikassa? Voisitko palkita itsesi gradun tekoon käyttämästäsi ajasta jotenkin?
  • Vaikka gradu onkin iso työ, ei se ole mitään sellaista, mistä koko elämäsi riippuu. Voit tehdä gradun omien tavoitteidesi mukaan, ja muuttaa suuntaa vielä matkalla.
Vinkeistä inspiroituneena ja hieman rauhoittuneena printtasin ulos pari tieteellistä artikkelia ja loin tietokoneelleni tyhjän tiedoston, jonka nimi on maailmanmullistavinhuippututkimus.doc. Tästä se lähtee. Ja tällä nimellä dokumentin avaaminen saa toivottavasti hymyn huulilleni seuraavallakin kerralla.
Sitten jätin graduajatukset kotiin ja lähdin tyttöjen kanssa retkelle. 
Siellä luonnon helmassa ja mahtavien tyyppien seurassa mieleni kirkastui entisestään. Mikään maailman gradu ei ole yhtä tärkeää kuin niiden asioiden tekeminen, jotka oikeasti saavat sinut voimaan hyvin. Ja gradupaineiden keskellä hyvinvoinnin ja kivojen juttujen merkitys korostuu entisestään.
Kun graduahdistus kolkuttaa ovelle seuraavan kerran, olen jo valmistautunut sen tuloon paremmin. Jos kutsumattomalle vieraalle ei tarjoile kahvia ja pullaa, kai se lopulta ymmärtää lähteä.