Viimeinen viikonloppuni Tukholmassa kului aivan liian nopeasti, mutta oikein mukavissa ja leppoisissa merkeissä. Siitäkin huolimatta, että perjantain työpäivän päätteeksi jouduin sanomaan heipat monelle mahtavalle työkaverilleni.
Sain viikonlopuksi kylään ihanat tytöt Suomesta, joiden tuloa olinkin jo innolla odotellut. Nukuttiin pitkään, kierreltiin kaupungilla, tuhlattiin rahaa ja syötiin maailman muhkeimmat porkkanaleivokset. Viikonlopun aikana myös parannettiin maailmaa, testailtiin luonnonmukaisia kauneustuotteita, syötiin hyvin, maisteltiin viiniä ja ihailtiin Tukholman siluettia korkealta.
Lauantai-iltana suuntasimme Södermalmille thaimaalaiseen ravintolaan Koh Phanganiin, joka on ehdoton paikka jokaiselle aasialaisesta keittiöstä pitävälle ja erilaista ravintolaelämystä kaipaavalle Tukholman kävijälle. Koh Phanganissa ruoka on loistavaa, sisustus persoonallinen ja tunnelma täysin omanlaisensa. Ajoittain kohdalle saattaa osua myös monsuunikuuro, jolloin sähköt menevät poikki ja koko ravintolassa jyrisee. Pöydän saatat saada viihtyisästä olkimajasta tai vaikkapa tuk-tuk -autosta.
En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta voisin kuvitella, että siellä näyttäisi juuri tältä.
Kuulostaa erikoiselta ja sitä Koh Phangan onkin. Ja siksi minä pidänkin tästä ravintolasta erityisen paljon. Ravintola on Tukholmassa erittäin suosittu, joten pöytä kannattaa varata varsinkin viikonlopuille hyvissä ajoin tai ainakin varautua siihen, että joudut odottelemaan paikan päällä pöydän vapautumista. Kuulin, että Tukholmaan on avattu hiljattain myös samantyylinen, laivaan rakennettu ravintola ThaiBoat, jota täytyykin ehkä testata sitten seuraavalla Tukholman reissulla.
Sunnuntaiaamuna vuorossa oli puolestaan brunssi Kaknästornetissa, joka on Djurgårdenissa sijaitseva radio- ja tv-torni ja samalla Tukholman korkeimmalle kohoava näköalapaikka. Herkullisen Brunchtallrikin saa tornin ravintolasta 174 kruunulla, ja kun pöydän on varannut etukäteen, ei hissistä tarvitse maksaa erikseen. Torniin voi mennä myös ihan vain kahvittelemaan tai ihailemaan silmiä hivelevää näköalaa. Voisin kuvitella, että näkymä olisi huikea myös näin syysiltaisin kaupungin valojen loistaessa pimeässä.
Mutta mutta...nyt sitä ollaan taas takaisin Suomessa, ja jo tunnin päästä porhallan yliopistolle syksyn ensimmäisille luennoille. Kirjoittelen lisää kotiinpaluutunnelmistani sitten ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti