Syksyisiä kotiinpaluutunnelmia

Olen nyt toistaiseksi taas kotona Suomessa. Täällä syksy on juuri parhaimmillaan ja uuden lukuvuoden alku näkyy Jyväskylän katukuvassa värikkäiden opiskelijahaalareiden ja kummallisten fuksiaisasujen kirjona. Kaikki tuntuu olevan suurin piirtein ennallaan. On ollut ihanaa päästä takaisin omaan kotiin, viettää aikaa kotikaupungissani sekä nähdä taas rakkaita ihmisiä ja pieniä koiraystäviä. Varsinkin sitä pikkuruista töpöjalkaista riiviötä, jota minulla on kesän aikana ollutkin ihan erityinen ikävä.

Vaikka haikailenkin edelleen takaisin Tukholmaan, on täälläkin silti vaihteeksi mukavaa ja leppoisaa olla.

Ensimmäisenä päivänä paluuni jälkeen kipaisin kotikaupunkini lähikauppaan. Siellä huomioni kiinnittyi vihreään kalastushaalariin, nuhjuiseen villapaitaan ja kummalliseen lierihattuun pukeutuneeseen vanhempaan mieheen, joka puhui leveää savoa, ja jonka ostoskorissa oli kolme tölkkiä piimää. Hymyilin ja ajattelin mielessäni, että no nyt sitä todella ollaan kotona. Sillä ehei, näitä ei näkynyt Tukholmassa.

Samaisella kauppareissullani tein muitakin huomioita: Miksi Suomen kaupoista ei voi löytyä yhtä hyvää pähkinäsekoitusvalikoimaa kuin Ruotsista? Niin ja missä ovat riittävän kypsät avokadot, suolakurkkumaksapasteija tai hunajan makuinen mild yogurt? No onneksi täältä puolestaan löytää Fazerin salmiakkia, suklaasoijajuomien kevytversioita ja valmiiksi marinoituja broilerinfileitä. (Erityisesti viimeksi mainittuja kaivattiin kesällä kämppikseni Antin kanssa kovasti).

Mutta kauppareissut sikseen. Olen pikkuhiljaa alkanut totuttelemaan takaisin tenttikirjojen, luentomonisteiden ja kurssitehtävien seuraan. Koulun suhteen kalenterissani on kuitenkin vielä näin lukukauden alussa sen verran tyhjää tilaa, että olen huomannut kaipaavani takaisin töiden pariin. En ole ollut moneen vuoteen ihan vain "pelkkä opiskelija", ja näyttää siltä, etten jostain käsittämättömästä syystä oikein osaakaan olla sellainen.

Pehmeästä laskusta huolimatta olen myös ottanut tässä vaiheessa opintojeni suhteen suunniteltua isomman haasteen vastaan. Olin viime viikolla ensimmäisessä graduseminaarissani, mikä tuntui suoraan sanottuna melkoisen hurjalta. Ajatuksenani oli alunperin aloittaa koko graduprosessi vasta Göteborgista palattuani, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin päästä hiljalleen alkuun jo tässä syksyn aikana. Aihetta minulla ei vielä ole, mutta jotain hajanaisia ajatuksia kuitenkin.

Mutta nyt minulla on ainakin vielä hyvin aikaa nauttia kirpeistä syyspäivistä ja tehdä juttuja, joihin ei tavallisesti ole ollut riittävästi aikaa. Olen alkanut taas tosissani lenkkeilemään, rämpinyt metsässä kameran kanssa ja raivannut vaatekaapeistani valtavan kassillisen käyttämättömiä riepuja kirpparia varten. Minuun on iskenyt myös jokin kumma leipomisvimma, ja olenkin harva se ilta väsäämässä jotakin pientä hyvää.

Tässä vielä teillekin Maku.fi:n reseptistä hieman mukailtu ohje helppoa, opiskelijabudjetille sopivaa ja ihanan syksyistä kurpitsapiirakkaa varten.

Syksyiseen kurpitsapiirakkaan tarvitset:

• valmiin murotaikinapohjan
• n. 500 g tuoretta kurpitsaa
• 3 munaa
• purkki kermaviiliä
• 2,5 dl fariinisokeria
• 2 tl kanelia
• 2 tl inkivääriä
• 1 tl muskottipähkinää sekä
• ripaus suolaa ja neilikkaa.
   

Taputtele murotaikina matalan piirakkavuoan pohjalle. Poista siemenet ja soseuta kurpitsa. Sekoita muut ainekset kurpitsan joukkoon tasaiseksi seokseksi ja kaada täyte murotaikinapohjan päälle. Paista 175 asteessa noin tunnin ajan ja avot - valmista tuli! Maistuu parhaalle lämpimänä kermavaahdon, jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. 

Studentumin viestintäharjoittelijahaku keväälle 2012 on jo käynnissä! Kirjoittelin blogissani aikaisemmin viestintäharjoittelijan työstä Tukholmassa, eli tämä kannattaakin käydä vielä lukaisemassa, jos et ole sitä jo aikaisemmin tehnyt. Ja sitten eikun vain kipin kapin hakemusta kirjoittelemaan.

Lisätietoa Studentumin avoimista työpaikoista.

Viimeisen viikonlopun ravintolavinkit

Viimeinen viikonloppuni Tukholmassa kului aivan liian nopeasti, mutta oikein mukavissa ja leppoisissa merkeissä. Siitäkin huolimatta, että perjantain työpäivän päätteeksi jouduin sanomaan heipat monelle mahtavalle työkaverilleni.

Sain viikonlopuksi kylään ihanat tytöt Suomesta, joiden tuloa olinkin jo innolla odotellut. Nukuttiin pitkään, kierreltiin kaupungilla, tuhlattiin rahaa ja syötiin maailman muhkeimmat porkkanaleivokset. Viikonlopun aikana myös parannettiin maailmaa, testailtiin luonnonmukaisia kauneustuotteita, syötiin hyvin, maisteltiin viiniä ja ihailtiin Tukholman siluettia korkealta.

Lauantai-iltana suuntasimme Södermalmille thaimaalaiseen ravintolaan Koh Phanganiin, joka on ehdoton paikka jokaiselle aasialaisesta keittiöstä pitävälle ja erilaista ravintolaelämystä kaipaavalle Tukholman kävijälle. Koh Phanganissa ruoka on loistavaa, sisustus persoonallinen ja tunnelma täysin omanlaisensa. Ajoittain kohdalle saattaa osua myös monsuunikuuro, jolloin sähköt menevät poikki ja koko ravintolassa jyrisee. Pöydän saatat saada viihtyisästä olkimajasta tai vaikkapa tuk-tuk -autosta.

En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta voisin kuvitella, että siellä näyttäisi juuri tältä.

Kuulostaa erikoiselta ja sitä Koh Phangan onkin. Ja siksi minä pidänkin tästä ravintolasta erityisen paljon. Ravintola on Tukholmassa erittäin suosittu, joten pöytä kannattaa varata varsinkin viikonlopuille hyvissä ajoin tai ainakin varautua siihen, että joudut odottelemaan paikan päällä pöydän vapautumista. Kuulin, että Tukholmaan on avattu hiljattain myös samantyylinen, laivaan rakennettu ravintola ThaiBoat, jota täytyykin ehkä testata sitten seuraavalla Tukholman reissulla.

Sunnuntaiaamuna vuorossa oli puolestaan brunssi Kaknästornetissa, joka on Djurgårdenissa sijaitseva radio- ja tv-torni ja samalla Tukholman korkeimmalle kohoava näköalapaikka. Herkullisen Brunchtallrikin saa tornin ravintolasta 174 kruunulla, ja kun pöydän on varannut etukäteen, ei hissistä tarvitse maksaa erikseen. Torniin voi mennä myös ihan vain kahvittelemaan tai ihailemaan silmiä hivelevää näköalaa. Voisin kuvitella, että näkymä olisi huikea myös näin syysiltaisin kaupungin valojen loistaessa pimeässä.

Mutta mutta...nyt sitä ollaan taas takaisin Suomessa, ja jo tunnin päästä porhallan yliopistolle syksyn ensimmäisille luennoille. Kirjoittelen lisää kotiinpaluutunnelmistani sitten ensi kerralla.

Lähtötunnelmia Tukholmasta

Syksyn saapuessa ja harjoitteluni lähestyessä loppuaan olen huomannut haaveilevani salaa vaikka ties mistä.

Kuten vaikkapa sellaisista pienistä suurista jutuista kuin graafisen suunnittelun ja valokuvauksen intensiivikursseista, ruotsin kielen opinnoista sekä kivasta pienestä kerrostalohuoneistosta ja työpaikasta Tukholmassa...

Kaikki nämä haaveet liittyvät jollain tavalla myös siihen, ettei minusta tunnu vielä lainkaan siltä, että olisin nähnyt Tukholmaa tarpeeksi, ja olisin valmis jättämään tämän kaupungin taakseni. Kolmen kuukauden aikana olen nähnyt paljon, oppinut enemmän ja tavannut aivan mahtavia uusia ihmisiä, joita tulee varmasti kova ikävä. Vaikka on toisaalta myös ihanaa päästä takaisin omaan kotiin ja opintojen kimppuun, sekä nähdä ystäviä, perhettä ja kaikkia niitä ihania ihmisiä, joita olen kesän aikana ikävöinyt, tuntuu lähteminen silti tosi haikealta.

Oli muuten mahtavaa, että työkaverini onnistuivat yllätyksekseni lukemaan ainakin kaksi yllä mainituista haaveistani, sillä sain eilen läksiäislahjaksi valokuvausoppaan, johon on koottu myös näppäriä kuvankäsittelyvinkkejä. Aloittelevan valokuvausharrastajan unelma! Tämä opas tulee aivan varmasti ahkeraan käyttöön, tusen tack!

Eilen illalla vietettiin Sollentunassa myös grill & chill -iltaa eli minun ja Antin läksiäisiä, joissa samalla juhlistettiin myös Maijan paluuta Tukholmaan. Grillattiin, syötiin hyvin ja vietettiin laatuaikaa hyvässä seurassa. Paljon parempaa keskiviikkoiltaa en osaisi edes kuvitella. Ihanaa, että niin moni pääsi tulemaan, vaikka päätettiinkin pitää juhlat keskellä viikkoa. Tuhannet kiitokset myös kaikille näihin juhliin osallistuneille sekä hengessä mukana olleille!

Maanantaina lähden siis takaisin Jyväskylään opintojeni pariin, ja huomenna on viimeinen työharjoittelupäivääni täällä Studentumilla. Kesä Tukholmassa alkaa nyt siis todellakin olla ohitse, mutta kotiin lähden joka tapauksessa paljon rikkaampana, monen kivan muiston sekä uuden osaamisen kanssa.

Jyväskyläänkään en ehdi kovin pitkäksi aikaa paikallani jäämään, sillä kevätlukukaudeksi vaihdan taas maisemaa, ja suuntaan tällä kertaa Ruotsin länsirannikolle, Göteborgiin. Lähden siis tammikuussa vaihtoon Göteborgin yliopistoon opiskelemaan mediaa, viestintää ja suhdetoimintaa. Ja sen jälkeen ovatkin sitten kaikki ovet auki, ja nähtäväksi jää, mitä jännittävää sitten tapahtuu.

Viimeiseksi viikonlopuksi saan vielä tänne Tukholmaan vieraakseni kaksi hyvää ystävääni Suomesta, joten kivaa tekemistä ja hyviä hetkiä on siis tiedossa. Ja joudun ehkä myös tuhlaamaan ne viimeisetkin kruununi ja tekemään viime hetken shoppailukierroksen Tukholmassa. Olkoon se läksiäislahja minulle itselleni.

Tack och adjö Stockholm! Tack Studentum och alla ni fina människor! 

Hoppas vi ses så snart som möjligt.

Muun maan mansikoita

Ruotsissa vietetyn kesän aikana olen päässyt nauttimaan monista uusista ja ikimuistoisista jutuista, ja kotiin palatessani vienkin mukanani roppakaupalla hyviä kokemuksia.

Niin ja noh, ehkä myös muutaman ekstrakilon sekä matkalaukussa että vyötäröllä.

Nyt on nimittäin tullut juhlittua ja herkuteltua enemmän kuin jonkun mielestä ehkä tarvitsisi. Mutta siitä viis -todellakin oli sen arvoista. Ja minkäs sille voi, kun koko ajan on aihetta juhlaan!

Lauantaiaamuna oli yllättäen tosi aurinkoista ja lämmintä, joten päätimme nauttia kesäfiiliksestä, hakea rasian tuoreita mansikoita ja herkutella vohveliaamiaista omalla pihalla Sollentunassa. Illalla suuntasin työkaverini NinanSummer Harvest Party Vol II Goes Caribbean -juhliin, joissa päästiinkin sitten herkuttelemaan ja pitämään hauskaa ihan todenteolla. Karibia-teeman mukaisen illan tarjoilut olivat uskomattoman hyvät ja tunnelma vähintäänkin yhtä mahtava kuin Karibian valkoisilla hiekkarannoilla, turkoosin veden äärellä. Suuri kiitos Ninalle ja herkut loihtineelle Marijalle vielä kerran!

Studentum.fi saavutti elokuussa uuden kävijämääräennätyksen, jota juhlistimmekin eilen koko mahtavan Suomen tiimimme voimin keilauksen ja hyvän ruoan merkeissä. Päivällä kävimme myös yhteisellä lounaalla ravintola B.A.R.:ssa juhlistaen tällä kertaa sitä, että olemme vihdoin saaneet ihanan Maijan takaisin tänne Studentumille.

Vielä kolmen kuukauden jälkeenkin jaksan joka päivä olla ihmeissäni siitä, miten kaunista Tukholmassa on, ja kuinka iloinen olenkaan päätöksestäni tulla tänne Ruotsiin. Tuntuu, että tämäkin blogini on ollut yhtä päättymätöntä ylistyslaulua mahtavalle harjoittelupaikalleni ja Tukholmalle, mutta mitään en ihan oikeasti liioittele. Minun on ollut täällä hyvä olla.

Muun maan mansikat maistuvat hyvältä vielä syyskuussakin.

Aamuaurinkoa Tukholmassa

Työmatkani Sollentunasta Studentumin Blasieholmenilla sijaitsevalle toimistolle kestää vajaan tunnin, joten kesän aikana olenkin joutunut totuttelemaan varsin aikaisiin aamuherätyksiin ja reippaisiin aamukävelyihin työmatkan muodossa.

Vaikka en todellakaan ole aamuihminen, enkä koskaan ole ystävystynyt herätykellon kanssa, varhaisissa aamuissa on myös valoisa puolensa. Varsinkin tähän aikaan vuodesta aurinkoisissa aamuissa on minusta jotain tosi kiehtovaa. Ilma tuntuu jo syksyisen kirpeältä, aurinko paistaa matalalla ja saan kietoa kaulaan lämpimän lempparihuivini.

Tukholmakin näyttää aamuauringossa ihan erilaiselta.

Koska aamut täällä Tukholmassa alkavat käydä uhkaavasti vähiin, päätin vihdoin pakottaa itseni ylös sängystä hieman aikaisemmin, napata kameran olalleni ja lähteä aikaisemmalla junalla kohti toimistoa. Halusin nimittäin kovasti näyttää teille edes pienen palasen siitä, miten kivalta Tukholma voi aamuauringossa näyttää.

Ennen aamukahdeksaa kaupungilla liikuu vain vähän ihmisiä, ja erityisesti turistikaupunginosat näyttävät kovin erilaisilta kuin päivisin. Kaupungilla viilettää tummiin pukuihin ja lenkkitossuihin pukeutuneita liikemiehiä, ja minä olen ainoa, joka ottaa Gamla Stanissa valokuvia. Centralstationilla tuoksuu tuore pulla ja Drottninggatanin varrelta voi napata mukaansa halpaa kahvia ja pientä aamupalaa.

Vaikka olen yleensä aamuisin aivan koomassa, tänä aamuna ei väsyttänyt yhtään.

Aamuja mahtavassa harjoittelupaikassani on jäljellä nyt enää viisi, mikä tuntuu tosi oudolta ja haikealta ajatukselta. Jäisin tänne niin mielelläni vielä pidemmäksi aikaa, jos yhteisöviestinnän opintoni Jyväskylässä eivät kutsuisi minua jo kiireellä takaisin.

Nyt tuntuu, että olen juuri ehtinyt kotiutua tänne Tukholmaan ja sisäistää kaikki tärkeimmät työssäni vaadittavat asiat. Ja siksi onkin niin sääli lähteä takaisin kotiin juuri nyt. Mutta onneksi viikonlopulle ja ensi viikolle on kuitenkin jo suunniteltu kaikkea kivaa työporukalla, joten ihan vielä ei suru ehdi puseroon.

Kivaa viikonloppua kaikille!