Hektisen ja kiireisen suurkaupungissa vietetyn viikon jälkeen on toisinaan ihanaa hypätä junaan ja ottaa suunta kohti maaseudun rauhaa. Viikonloppu maalla rentouttaa aina jotenkin ihan omalla tavallaan.
Ruotsin maaseudulla, Dalarnan maakunnassa, maisemat ovat muuten ihan oikeasti kuin suoraan Vaahteranmäen Eemelistä. Avaria peltoja ja niittyjä sekä taloja, jotka kaikki ovat yhtä punaisia.
Maalla voi piipahtaa myös vanhassa puutalokorttelissa sijaitsevassa kahvilassa, jossa vieraat vastaanottaa 18-vuotias kissavanhus Filippa, ja jossa santsikuppeja voi käydä pyytämässä lisää niin monta kuin jaksaa juoda. Siellä voi myös pulahtaa iltauinnille pellon laidalla ja ihmetellä miten ympärillä voi olla niin äärettömän tyyntä ja hiljaista. Yöllä maalla on niin pimeää, ettei pihan poikki voi kävellä ilman taskulamppua.
Maalla vastaan tulee usein myös hevosia. Ihan oikeita hevosia, ja sitten myös niitä, jotka on veistetty puusta ja jotka on maalattu ja koristeltu ornamenttikuvioilla. Dalarnan maakunta on nimittäin myös kuuluisien dalahäst -puuhevosten koti, ja paikalliset ovatkin hevosistaan varsin ylpeitä. Tästä minua muistutti myös jokseenkin absurdi 13 metriä korkea puuhevonen, joka paistatteli päivää pikkukaupungin lähikaupan pihassa.
Siitä ei ole kuvaa, koska se ei siihen mahtunut.
Puuhevosista on muodostunut eräänlainen ruotsalaisuuden tavaramerkki. Dalahäst on yksi Ruotsin suosituimmista matkamuistoista eikä syyttä, sillä ovathan ne perinteikkäitä, kauniita ja päihittävät kuningasperheen kuvilla koristellut astiastot mennen tullen!
Tähän aikaan vuodesta maalla vietetty viikonloppu on erityisen antoisa, sillä takaisin kaupunkiin tullessaan siitä voi ottaa palasen mukaansa. Minä otin mukaani korillisen kanttarelleja, pari omenaa, kourallisen vadelmia sekä kimpun auringonkukkia. Vadelmat tosin söin jo kotimatkalla. Mutta näillä eväillä viikko Tukholmassa onkin taas sujunut oikein mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti