Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Viikonlopputerveiset Kööpenhaminasta

Viikonloppuna Tukholmassa oli ehkä kesän viimeinen hellepäivä. Minä vietin sen Kööpenhaminassa sateenvarjon alla, ukkosmyrskyä karkuun juosten ja kaupoissa ja kahviloissa haahuillen. Päivän päätteeksi kengät olivat likomärät ja väsytti aivan kamalasti, mutta mieli oli silti korkealla. 
Kööpenhamina on kaupunki, johon voi ihastua sateisenakin päivänä. Kauniit rakennukset ja erityisesti Nyhavnin satama-alue olivat juuri sitä, miltä olin Tanskan pääkaupungin kuvitellutkin näyttävän.

Tai ehkä jopa vähän vielä enemmän.
Kööpenhamina on pullollaan nähtävää ja vierailemisen arvoisia paikkoja, mutta me emme vajaan kahden päivän aikana edes yrittäneet nähdä niistä mahdollisimman monta. Sateinen sää sinetöi ajatuksemme siitä, että tänä viikonloppuna rentoudutaan ja vietetään kiireetöntä aikaa. Ja nähdään siinä sivussa mitä ehditään. – Sen verran ehdittiin, että käytiin katsomassa kaupungin symboliksi muodostunutta Pieni merenneito -patsasta, ja käveltiin samalla sen vierellä sijaitsevassa Churchillparkenissa, mikä olikin tosi kaunista aluetta. Sitten shoppailtiin vähän ja syötiin enemmän.
Pitkä kävelykatu Strøget on vilkas, turisteja pullollaan oleva kauppakatu, jonka vaateliikkeitä ja kahviloita kierrellen saa päivän kulumaan ihan liiankin nopeasti. Vielä kiinnostavimpia ja persoonallisempia ovat kuitenkin Strogetin rauhallisemmat sivukadut, joilta löytyy pikkuputiikkeja, vintageliikkeitä, kirppiksiä sekä tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita. Erityisesti Larsbjørnsstrædea, joka mainittiin noin viikko sitten myös Dagens Nyheterin matka-artikkelissä, voin hyvin suositella.
Kööpenhaminassa olen nyt syönyt myös ehkä elämäni parhaan brunssin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta brunssipaikat tuntuivat olevan kaupungissa erityisen suosittuja ja myös yllättävän edullisia. 79 kruunulla sai tosi hyvän brunssin ja 99 kruunulla aivan loistavan. Jos siis varaat Kööpenhaminasta hotellin, aamupala kannattaa jättää ottamatta ja suunnata heti aamusta ulos syömään.


Kööpenhaminassa kaikki liikkuvat tunnetusti polkupyörällä. Myös viikonlopputuristi saa tarvittaessa lainattua fillarin käyttöönsä – ja aivan ilmaiseksi! Citybike-pisteitä näkee ympäri kaupunkia, erityisesti suosituimpien nähtävyyksien läheisyydessä. Pyörän saa siis käyttöönsä, kun maksaa 20 kruunun pantin, jonka senkin saa takaisin siinä vaiheessa, kun pyörä on palautettu mihin tahansa kaupungin Citybike -pisteeseen. Kätevää!
Viikonloppu sateisessa Kööpenhaminassa sai kuin saikin aikaan vähintään yhtä aurinkoisen mielen kuin hellepäivä Tukholmassa. Tänne tulen kyllä vielä palaamaan takaisin.

lauantai 27. elokuuta 2011

Frukostseminarium

Kävin eilen ihan supermielenkiintoisessa seminaarissa ja ajattelinkin kirjoittaa siitä lyhyesti myös täällä blogissani.
Berghs School of Communication järjestää Tukholmassa noin parin viikon välein kaikille avoimia aamupalaseminaareja, joiden aihepiirit liikkuvat ajankohtaisten viestinnän ja markkinoinnin ilmiöiden ympärillä. Seminaarit kestävät yleensä noin tunnin, ja infopaketin lisäksi tarjolla on - kuten nimikin jo kertoo - myös aamupalaa. Seminaarit on suunnattu sekä viestinnän ammattilaisille että kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Tämän viikon seminaarin pitäjä, Björn Borgin global social media manager Micke Kazarnowicztoimii päätyönsä lisäksi luennoitsijana Berghs School of Communicationissa ja pitää sosiaaliseen mediaan keskittyvää blogia Encee.se. Seminaarin aihe ja luennoitsijan ensimmäinen kysymys oli, onko brändisi ikääntyvä rokkistara vai suosittu vieras cocktailkutsuilla. Kuulostaa hauskalta, mutta taustalla on varsin vakavasti otettava pointti. Kazarnowicz kertoi luennon aikana mielenkiintoisia esimerkkejä, jotka todella havainnollistivat sosiaalisen median voimaa, ja sitä mitä muutoksia brändien luomisessa on viime vuosina tapahtunut.
Yksi mielenkiintoinen esimerkki koski videopalvelu YouTubea. You Tuben katsotuimman videon takana on Justin Bieber, YouTube videollaan julkisuuteen noussut teinitähti. E lokuussa 2011 Bieberin suosituimmalla videolla oli 610 415 000 katsojaa, joka on vähintään neljää kertaa enemmän kuin legendaarisen Rolling Stonesin viiden suosituimman videon katsojaluvut yhteensä. Aika vaikuttavaa.
Seminaarin videotaltioinnin voi käydä katsomassa Berghs School of Communicationin kotisivuilta.
Syys-lokakuun aikana Berghsin avoimia seminaareja on tulossa vielä ainakin kuluttajakäyttäytymiseen, visuaaliseen brändäykseen ja sosiaaliseen mediaan liittyen. Kaikkia noista menisin ehdottomasti kuuntelemaan, jos olisin vielä täällä Tukholmassa, sillä eilinen aamupalaseminaari oli sen verran positiivinen yllätys. Ainakin minun harjoittelupaikassani seminaareihin saa osallistua työajalla ja niihin jopa kannustetaan. Jos viestintä ja markkinointi kiinnostavat myös sinua, ja haluat saada inspiraatiota päivääsi, suosittelen näitä seminaareja ehdottomasti.
Mutta nyt kone kiinni ja after workin viettoon!
Huomenna aamulla edessäni onkin lyhyt lentomatka ja pieni viikonloppureissu, jota odotan tosi innolla. Siitä kerron lisää sitten ensi kerralla.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Valokuvataidetta ja norjalaisia leffoja

Olen tämän kesän aikana saanut kipinän valokuvausta ja kuvankäsittelyä kohtaan sekä yleensäkin kiinnostunut visuaalisesta suunnittelusta entistä enemmän. Tästä saan kiittää harjoittelupaikkaani, jossa olen päässyt ensimmäistä kertaa tutustumaan kuvankäsittelyohjelmien saloihin oikein kunnolla.  Valokuvausinspiraatiooni on varmasti osin vaikuttanut myös kaunis kesäinen Tukholma sekä kauan haaveilemani uusi kamera, jonka käyttöä olen vihdoin päässyt pikkuhiljaa harjoittelemaan.
Valokuvauskärpäsen puremana suuntasinkin viikko sitten valokuvamuseo Fotografiskaan, joka on kaikkien valokuvauksesta ja valokuvataiteesta kiinnostuneiden ehdoton must see -kohde täällä Tukholmassa. Museossa on samanaikaisesti esillä useita eri näyttelyitä, joten visiittiin kannattaa varata reilusti aikaa. Fotografiskan yläkerrassa sijaitsevasta kahvila-ravintolasta on kivat näkymät Tukholman ylle ja alakerran myymälästä löytyy ehkä Tukholman paras valikoima valokuvausaiheisia kirjoja. Kesän ajan museon yhteydessä vietetään viikonloppuisin Fotografiskan dj-iltaa, jolloin terassilla pääsee nauttimaan virvokkeiden lisäksi myös musiikkielämyksistä.
Tykkäsin kovasti kaikista esillä olleista näyttelyistä, mutta erityisesti mieleeni jäivät ruotsalaisen Jacob Felländerin“I Want to Live Close to You” sekä Eleanor Coppolan “Circle of Memory”, jossa pääosassa eivät niinkään olleet valokuvat, vaan ympäri maailmaa kiertäneet paperilappuset, joihin näyttelyn vierailijat olivat kirjoittaneet terveisensä. Näyttelyn pääasiallisena tarkoituksena oli herättää kävijät muistamaan niitä lapsia, jotka jokin vanhempi missä päin maailmaa tahansa on kerran menettänyt. Terveisissä oli kuitenkin viestejä kaikille ihmisille, joita lappusen kirjoittajilla oli sillä hetkellä ikävä sekä inspiroivia mietelauseita siitä, miksi kuitenkin on parempi olla onnellinen kuin murheissaan.
Niin ja olihan siellä sitten se ”Northern Women in CHANEL”, joka sai minut jälleen kerran haaveilemaan uudesta mekosta ja shoppailureissusta rajattomalla budjetilla.
Viime viikolla Tukholmassa vietettiin muuten myös Stockholms Kulturfestivalia, joka täytti koko Sergelin torin ympäristön kirjoja, taidetta, käsitöitä ja etnisiä herkkuja myyvistä kojuista, ihmisistä sekä erilaisista päivittäin vaihtuvista kulttuuritapahtumista. Minun mielestäni kiinnostavimmat jutut tapahtuivat iltaisin Kulturhusetin katolla. Sinne eksynyt löysi nimittäin itsensä pienestä ulkoilmaleffateatterista, jossa esitettiin norjalaisia elokuvia. Mukaansa katsojat saivat ovelta viltin ja kattoterassin yhteydessä sijainneesta kahvilasta oli mahdollista ostaa lämmintä juotavaa ja pientä syötävää. Leffaelämys oli heti ihan omanlaisensa, varsinkin kun taivaalla näkyi tähtiä.

perjantai 19. elokuuta 2011

Viikonloppu Vaahteranmäellä

Hektisen ja kiireisen suurkaupungissa vietetyn viikon jälkeen on toisinaan ihanaa hypätä junaan ja ottaa suunta kohti maaseudun rauhaa. Viikonloppu maalla rentouttaa aina jotenkin ihan omalla tavallaan. 
Ruotsin maaseudulla, Dalarnan maakunnassa, maisemat ovat muuten ihan oikeasti kuin suoraan Vaahteranmäen Eemelistä. Avaria peltoja ja niittyjä sekä taloja, jotka kaikki ovat yhtä punaisia.
Maalla voi piipahtaa myös vanhassa puutalokorttelissa sijaitsevassa kahvilassa, jossa vieraat vastaanottaa 18-vuotias kissavanhus Filippa, ja jossa santsikuppeja voi käydä pyytämässä lisää niin monta kuin jaksaa juoda. Siellä voi myös pulahtaa iltauinnille pellon laidalla ja ihmetellä miten ympärillä voi olla niin äärettömän tyyntä ja hiljaista. Yöllä maalla on niin pimeää, ettei pihan poikki voi kävellä ilman taskulamppua.
 
Maalla vastaan tulee usein myös hevosia. Ihan oikeita hevosia, ja sitten myös niitä, jotka on veistetty puusta ja jotka on maalattu ja koristeltu ornamenttikuvioilla. Dalarnan maakunta on nimittäin myös kuuluisien dalahäst -puuhevosten koti, ja paikalliset ovatkin hevosistaan varsin ylpeitä. Tästä minua muistutti myös jokseenkin absurdi 13 metriä korkea puuhevonen, joka paistatteli päivää pikkukaupungin lähikaupan pihassa.
Siitä ei ole kuvaa, koska se ei siihen mahtunut.
Puuhevosista on muodostunut eräänlainen ruotsalaisuuden tavaramerkki. Dalahäst on yksi Ruotsin suosituimmista matkamuistoista eikä syyttä, sillä ovathan ne perinteikkäitä, kauniita ja päihittävät kuningasperheen kuvilla koristellut astiastot mennen tullen!
Tähän aikaan vuodesta maalla vietetty viikonloppu on erityisen antoisa, sillä takaisin kaupunkiin tullessaan siitä voi ottaa palasen mukaansa. Minä otin mukaani korillisen kanttarelleja, pari omenaa, kourallisen vadelmia sekä kimpun auringonkukkia. Vadelmat tosin söin jo kotimatkalla. Mutta näillä eväillä viikko Tukholmassa onkin taas sujunut oikein mukavasti.

tiistai 16. elokuuta 2011

Viestintäharjoittelijaksi Tukholmaan?

Jos etsit mielenkiintoista ja haastavaa viestintäalan harjoittelupaikkaa, tässä yksi, jota voin suositella erittäin lämpimästi.  Studentum.fi etsii nimittäin parhaillaan uutta tiedottaja / web-toimittajaharjoittelijaa syksyksi. Nyt kannattaa kuitenkin olla tosi nopea, sillä paikka täytetään heti, kun tehtävään sopiva, hyvä ja motivoitunut tyyppi löydetään. Aloittamaan pääset vaikka heti, kuitenkin viimeistään syyskuun aikana.
Työtehtävät tulevat siis olemaan pääosin samoja, joita minä olen harjoitteluni aikana tehnyt. Ajattelinkin siis tässä samalla kertoa tarkemmin harjoittelupaikastani ja omista kokemuksistani kesän ajalta. Syksyn harjoittelijalle on todennäköisesti luvassa myös uusia prokkiksia, sillä sivusto kehityy ja muuttuu jatkuvasti.
Aloitetaan kuitenkin ensin perusteista. Studentum.fi on Suomen suurin koulutushakupalvelu, joka auttaa tulevia opiskelijoita löytämään oman opiskelupaikkansa sekä samalla oppilaitoksia markkinoimaan koulutuksiaan. Sivuston omistava konserni, Studentum Ab on Ruotsissa vuonna 2001 perustettu kansainvälinen yritys, jonka Tukholman pääkonttorissa työskentelee tällä hetkellä noin 100 työntekijää eri puolelta maailmaa. Ilmapiiri toimistolla on siis hyvin kansainvälinen, iloinen ja aktiivinen.
Olen työskennellyt harjoittelijana Studentumin informaatio-osastolla tiedottajan tehtävissä, erityisesti ulkoisen viestinnän ja markkinointiviestinnän parissa. Vastaan Studentum.fi -sivuston sekä sen sisarsivustojen sisällöntuotannosta ja päivityksistä sekä kirjoitan runsaasti muun muassa esittelyjä, haastatteluja, uutiskirjeitä sekä markkinointimateriaaleja oppilaitoksista ja eri koulutusvaihtoehdoista. Kirjoittamista ei siis täällä kannata pelätä, sillä sitä eteen tulee runsaasti. Lisäksi teemme aktiivisesti työtä hakukoneoptimoinnin ja sosiaalisen median parissa. Myös kiinnostusta kuvankäsittelyä ja visuaalista markkinointia kohtaan on hyvä olla, sillä Photoshop on Studentumin tiedottajana päivittäinen työkaverisi. Itse olin tullessani käyttänyt kuvankäsittelyohjelmia vain vähän, mutta harjoitteluni alussa käymäni parin päivän Photoshop -kurssi auttoi hyvin alkuun ja käytännössä tekemällä olen oppinut kesän aikana hurjasti lisää.
Harjoittelijoiden on mahdollista asua veloituksetta mukavassa parintalon puolikkaassa Sollentunassa, jota esittelinkin hieman tarkemmin aikaisemmassa Tillbaka i Stockholm -postauksessani. Itse toimisto puolestaan sijaitsee aivan Tukholman ydinkeskustassa, ihanalla paikalla Blasieholmenilla. Tilat ovat modernit ja valoisat, ja tunnin lounastauon aikana on helppo nauttia eväitä yhteisessä keittiössä tai kipaista lounaalle keskustan lukuisiin lounasravintoloihin. Näin maanantain kunniaksi kerrottakoon myös, että joka viikko toimistolla alkaa yhteisellä herkkuaamiaisella: sinäänsä pieni asia, joka kuitenkin piristää jokaisen alkanutta viikkoa kummasti.
Itse olen ollut kaikin puolin äärimmäisen tyytyväinen valintaani tulla tänne Tukholmaan. Vieläkin tuntuu, että opin joka päivä jotain uutta niin verkkomediasta, viestintäalasta kuin kansainvälisen yrityksen toiminnastakin. Alusta asti olen saanut olla täysillä mukana, ja on ollut mahtavaa päästä aidosti vaikuttamaan ja kehittämään Suomen suurinta koulutushakupalvelua.
Jos siis opiskelet esimerkiksi viestintää, mediaa tai journalistiikkaa ja kiinnostuit harjoittelupaikasta, lähetä kipin kapin inspiroiva hakemuksesi CV:n kera osoitteeseen info@studentum.fi. Jos sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä Maajohtaja Eveliina Koivuseen, 09-856 715 51, eveliina.koivunen@studentum.fi.
Toivottavasti nähdään pian!

torstai 11. elokuuta 2011

Fjäderholmarna

Haaveissani on käydä vielä tämän kesän aikana tutustumassa tarkemmin Tukholman kauniiseen saaristoon, mutta vielä en ole saanut aikatauluuni tällaista reissua mahtumaan. Saaristoidylliä pääsee kuitenkin maistamaan myös hyvin lähellä Tukholmaa, Fjäderholmarnan saaristossa. 
Tutustuin Fjäderholmarnaan ensimmäistä kertaa työharjoittelupaikkani mahtavien kesäjuhlien merkeissä. Kesäkuun lopussa hyppäsimme työpäivän jälkeen lähes koko toimiston voimin laivaan, ja matkasimme saaristoon nauttimaan auringosta ja työkavereiden hauskasta seurasta. Saarella juhlien ohjelmassa oli sarja päättömiä joukkuekilpailuja pussijuoksusta köydenvetoon, uintia sekä illallinen Fjäderholmarnas Krog -ravintolassa, jonka kotisivuilta löytyy muuten kivoja ja tunnelmallisia kesäkuvia koko saaresta.
Viime viikolla suuntasin Fjäderholmarnaan uudelleen mukanani tällä kertaa poikaystävä, viltti ja piknik-eväät. Siinä meren rantaa ympäröivillä kallioilla istuskellessa ja ilta-auringon paistaessa tuntui hetken siltä, että olisi ollut jossain ihan muualla kuin alle puolen tunnin laivamatkan päässä suurkaupungista. Ei siis ollenkaan ihme, että tämä Tukholman lähin saaristo on varsin suosittu niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.
Laivamatka Tukholmasta Fjäderholmarnaan kestää noin 20 minuuttia ja laivoja kulkee puolen tunnin välein ainakin Nybrokajen laiturilta ja Slussenista. Meno-paluulippu maksaa 110 kruunua, mutta on ehdottomasti hintansa arvoinen. Saarelta löytyy kauniin luonnon lisäksi myös käsityöverstas, pieniä putiikkeja sekä useampi ravintola/kahvila. 

tiistai 2. elokuuta 2011

Tillbaka i Stockholm

Tuntuu, että siitä kun raahasin matkalaukkuani ensimmäistä kertaa kohti Sollentunan taloa ei olisi mennyt kuin muutama hassu hetki. Harjoitteluni Studentum.fi -sivuston informaatio-osastolla alkaa kuitenkin olla jo puolivälissä ja koko toimiston viettämä kesäbreikkikin on takanapäin. Vaikka loma olikin ihana, tuntuu hyvältä olla takaisin Tukholmassa.
Niin, ja tietysti myös Sollentunan talossa, josta en muuten olekaan vielä tarkemmin kertonut. Asun siis parhaillaan harjoittelupaikkani työntekijöiden käyttöön vuokratussa paritalon puolikkaassa Sollentunassa, noin 15 minuutin junamatkan päässä Tukholman keskustasta. Tilaa täällä on reippaasti, sillä kesän ajan asustamme 5h+k+s suuruisessa huoneistossa kahdestaan toisen suomalaisen harjoittelijan, Antin kanssa. Meillä on täällä tilan lisäksi myös kaikki tärkeimmät suomalaiseen kesän viettoon tarvittavat ainekset kuten oma piha, grilli ja sauna! Vaikka Mölkky puuttuu, järvi on vähän liian kaukana ja sisustus nyt paikoin mukaileekin isoisän jäämistö kohtaa Ikean kalusteet -tyyliä, viihdyn täällä ihan tosi hyvin.
Olen erittäin onnellinen siitä, että asumiseni täällä Tukholmassa järjestyi harjoittelupaikkani kautta. Tukholmassa vuokra-asunnot ovat nimittäin syvällä kiven alla ja niiden hintataso korkealla pilvissä, joten ilman tätä mahdollisuutta harjoitteluun lähtöni olisikin varmasti ollut huomattavasti haastavampaa. Kun järjestynyt asunto osoittautui näin viihtyisäksi ja kämppiskin mukavaksi - terkkuja vaan Antille - voisi tuota onnellinen sanaa korostaa vielä vähän lisää.
Myös paluu toimistolle ja takaisin työntouhuun tuntui aamuherätystä lukuunottamatta piristävältä. Töissä oli ennen lomaa varsin hektistä, sillä meidän tiedottajien oli saatava valmiiksi kaikki heinäkuun julkaisut sekä myös osa elokuun julkaisuista ennen lomalle lähtöä. Viimeisen viikon to do -listalla oli jäljellä vielä lista suoramarkkinointikirjeitä, artikkeleja ja haastatteluja, ja hetken tuntuikin, että - apua, näistä en kyllä varmaan ikinä ajoissa selviä. Mutta innostavassa porukassa, kovalla tsempillä ja työkavereiden avustuksella kaikki julkaisut saatiin kuin saatiinkin ajoissa kuntoon ja maailmalle. Sopivan kokoinen kiire ja stressi tuntuvat usein sopivan minulle ja kannustavat eteenpäin. Ja se tunne, kun kaikki on lopulta valmiina, olet tyytyväinen lopputulokseen ja koet saaneesi vaikeiltakin tuntuvat asiat hoidettua on yksi parhaista jutuista mitä tiedän.