Asuntounelmia ja karua todellisuutta

Ihanan rauhallinen jouluviikonloppu on nyt takanapäin ja kuumeinen Göteborgin kodin metsästys on taas täydessä vauhdissa. Asuntotilanteemme on siis edelleen melko lailla epävarma, ja tällä hetkellä asunnonhakua tehdäänkin lähes kokopäivätyönä kahden hengen voimin. Toiveissamme olisi asunto, joka ei ole mahdottoman kallis eikä kohtuuttoman kaukana keskustasta. Mutta tässäkin tuntuu jo olevan ainakin yksi kriteeri liikaa.

Vinkkinä siis, että jos satut suunnittelemaan asunnon vuokraamista Göteborgista, kannattaa varautua siihen, että asunnonhakuun tarvitaan rutkasti aikaa, kärsivällisyyttä ja ripaus onneakin. Näiden lisäksi kannattaa myös muistaa olla terveellä tavalla varovainen, sillä asuntoilmoitusten joukosta löytyy valitettavasti myös monenlaisten huijareiden viestejä. Liian hyvältä kuulostavat ilmoitukset ovatkin yleensä liian hyviä ollaankseen totta.

Tilanne ei varmasti ole aivan yhtä haastava kuin Tukholmassa, muttei mikään ihan helppo homma kuitenkaan. Mahdollista se silti on, joten eiköhän se koti meillekin pian löydy. Asioilla kun tuntuu olevan tapana aina jotenkin järjestyä ja siihen luotan tälläkin kertaa.

Vaikka tuleva kotimme tuleekin varmasti olemaan aika kaukana yllä olevista kuvista, en malttanut olla liittämättä tähän yhteyteen kuvia unelmieni Göteborgin kodista. Voi että, miten kaunis! Haaveiluun ja sisustusinspiraation metsästykseen sopii täydellisesti kurkistus göteborgilaisen kiinteistövälittäjä Alvhemin kotisivuille. Ihanan vaaleiksi stailatut kodit sijaitsevat yleensä keskustan kauniissa vanhoissa kaupunginosissa Linnéstadenissa, Vasastanissaja Hagassa. Jos omistaisin paljon rahaa, asuisin täällä.

Mutta nyt yritän palata todellisuuteen ja jatkaa asuntoilmoituksiin vastailua. Onneksi loppuviikoksi on myös kaikkea mukavaa tiedossa, sillä tänä iltana hyppään laivaan ja suuntaan loppuvuodeksi Ruotsiin. Loppuviikon suunnitelmissa on ainakin ripaus kulttuuria, mellandagsreaa, rentoutumista maalla sekä uuden vuoden juhlintaa. Niin ja tietysti asunnonhakupuuhia – edelleen.

Kuvat: Alvhem Mäkleri & Interiör

Julhälsningar

Lämpöistä ja tunnelmallista joulua kaikille! Toivottavasti saatte viettää ihanan päivän rakkaassa seurassa.

// Jag önskar er alla en riktigt fin och mysig jul! Hoppas ni får en underbar dag med nära och kära.

P.s. Meillä syödään tänään porkkanalaatikkoa muovipussi-gratiinilla – kiitos allekirjoittaneen joulukokin :) 

Jännitystä, odotusta ja valmisteluja

Hip hei – joulukuu on alkanut! Vaikka mittari näyttää nollaa, jouluvalmistelut ovat täällä jo täydellä tohinalla käynnissä.

Myös syksyn viimeinen opiskelurutistus on nyt käsillä, sillä vielä kaksi aikamoista puurtamista vaativaa koulutyötä täytyisi saada ennen lomaa valmiiksi. Jotenkin tässä on kuitenkin päässyt käymään niin, että joulufiilis on vienyt voiton opiskelufiiliksestä, ja lähestyvät deadlinet hengittävät ahdistavasti niskaan. Sen siitä saa, kun viettää aikansa mieluummin täydellisiä joulupalloja metsästäen tai pipareita paistaen kuin kirjastolla. Mutta heti kun nämä tehtävät ovat valmiit, minulla alkaa pitkä ja ihana joululoma ja olen siitä aivan kamalan innoissani. Tänä jouluna saan muuten hieman maistiaisia myös ruotsalaisista jouluperinteistä, joista lupaankin kirjoitella sitten myöhemmin lisää.

Myös vaihtovalmistelut alkavat olla jo ihan hyvällä mallilla. Pähkäilyä aiheuttaneet kevään kurssivalinnatkin on viimein saatu kuntoon ja olen niihin todella tyytyväinen. Suoritan puolet opinnoistani ruotsiksi ja toisen puolen englanniksi, juuri niin kuin toivoinkin. Media- ja viestintätieteiden opintojen lisäksi valitsin myös edistyneemmän tason ruotsin kielen kurssin, josta toivottavasti saisin vielä vähän lisää itsevarmuutta ja tsemppausta kielimuurini murtamiseen. Vaihto-ohjelman kautta järjestettäville kohdemaan kielen intensiivikursseille suomalaiset vaihtarit eivät (ihan ymmärrettävästi) pääse Ruotsissa osallistumaan, mutta onneksi Göteborgin yliopistossa järjestetään muitakin ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitettuja, hieman haastavammankin tasoisia kielikursseja. 

Ainoa iso, vielä puuttuva ja epävarma asia vaihtojärjestelyissäni on asunto. Vaihdon ajalle olisi ollut mahdollista hakea opiskelija-asuntoa yliopiston kautta, ja Göteborgissa kaikille halukkaille saadaankin lähes poikkeuksetta asuminen tätä kautta järjestettyä. Itselläni tilanne on kuitenkin hieman toisenlainen, sillä olemme päättäneet etsiä asuntoa yksityiseltä yhdessä Göteborgiin töiden perässä muuttavan poikaystäväni kanssa. Vielä ei ole omaa kotia löytynyt, mutta vaikka tämä asunnon metsästys aikamoista rumbaa onkin, olen ainakin vielä asian suhteen toiveikas. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että aika ajoin alkaa jo hirvittää ajatus siitä, että entäs jos sitä kohta ollaankin kodittomia ja isossa kaupungissa taivasalla!

Vaihtoonhaku, kurssien valintaprosessi sekä muut valmistelut ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan onnistuneet tähän mennessä mukavan mutkattomasti. Hain vaihtoon alun perin viime keväänä kahden eri vaihto-ohjelman, Erasmuksen ja Nordplussan kautta. Vastaus omalta yliopistoltani tuli jo muutamassa viikossa, ja lopulta sain valita lähdenkö Erasmuksen kautta Sveitsiin vai Nordplussan kautta Ruotsiin. Kun sitten hetken näiden kahden melkoisen erilaisen kohteen välillä painoiltuani päädyin Ruotsiin, sainkin kuulla, että pääsen halutessani valitsemaani kohteeseen myös Erasmuksen kautta. Valitsin tämän vaihtoehdon lähinnä siitä syystä, että järjestelyt Erasmuksen kautta sujuvat kuulemani mukaan yleensä hieman helpommin. 

Tänä syksynä lähetin vielä erillisen hakemuksen suoraan Göteborgin yliopistoon. Sekä hakeminen että myöhemmin tekemäni kurssivalinta tehtiin kokonaan sähköisesti eli minkäänlaiseen paperisotaan en kohdeyliopiston kanssa vielä ole joutunut. Omalle yliopistolleni ja Kelalle on toki sitten täytynyt toimittaa muutama tärkeä lomake muun muassa opintojen rahoitusta varten. Pari kertaa olen joutunut olemaan sähköpostitse yhteydessä Göteborgin yliopiston kv-vastaavaan, mutta siten epäselvät asiat ovatkin selvinneet nopeasti. Toivottavasti asiat hoituisivat jatkossakin ilman suurempia ongelmia ja toivottavasti pian löytyisi myös katto pään päälle. Voi että, kuinka jo odotankaan! 

Mukavaa itsenäisyyspäivää ja ihanaa joulun odotusta kaikille!

Oma päivä

Yksi opiskelijaelämän parhaita puolia on se, että kiireenkin keskellä voi toisinaan varastaa itselleen vapaan arkipäivän. Sellaisen, jolloin saa syödä rauhassa kolme aamupalaa, käydä pitkällä lenkillä, lämmittää saunan keskellä päivää ja muutenkin hemmotella itseään arjen pienillä iloilla.

Tällaiset omat päivät ovat minulle opiskelukiireiden keskellä vähintäänkin yhtä suuri henkireikä kuin auringonvalo, hyvä ruoka tai hyvien ystävien seura. Olen myös täysin vakuuttunut siitä, että ilman näitä päiviä olisin huomattavasti kiukkuisempi, stressaantuneempi ja kaiken kaikkiaan kurjempi ihminen. Joten koska eilinen päiväni vierähti salakavalasti aamuyöhön asti esseetä otsa kurtussa kirjoittaen, päätin että tänään varaan vuorostani aikaa vain minulle itselleni.

Vaikka päivä oli ihanan aurinkoinen, oli ilmassa pakkasyön jäljiltä taas hippunen enemmän talven tuntua. Sellainen päivä, kun auringon laskettua olisi jo viimein saattanut sataa lunta. Minulle se sopi todella hyvin, sillä mielessäni oli juuri oikea lääke orastavaan kylmyyteen ja kaamokseen. Mikäpä lämmittäisikään paremmin kehoa ja mieltä kuin talvisuosikkini chilikaakao!

Chilikaakaosta löytyy pilvin pimein erilaisia reseptejä ja variaatioita, mutta minä tein oman versioni näin:

• 5 dl soijamaitoa
• 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
• ½ tuore chili
• ripaus neilikkaa ja kanelia
• sokeria oman maun mukaan
   

Poista chilistä siemenet ja viipaloi se pituussuunnassa muutamaan osaan. Lisää kaikki ainekset maidon kanssa kattilaan ja kiehauta. Kaada kuuma juoma siivilän läpi laseihin (tai muista ainakin noukkia chiliviipaleet pois ennen tarjoilua). Päälle voit halutessasi vielä lisätä vaahdotettua maitoa tai kermavaahtoa.

Itse tykkään käyttää soijamaitoa, ja makunsa puolesta se sopiikin todella hyvin kuuman kaakaon pohjaksi. Soijamaidon voi toki yhtä hyvin korvata tavallisella maidolla ja myös kaakaojauheen tummalla suklaalla.

Eihän se muuten näköjään mikään ihme ole, että tänään tuntui siltä, että nyt on ihan pakko ladata akkuja. Tänään vietetään nimittäin myös kansallista Väsyneitten Muistopäivää, joka on omistettu kaikille kaamoskauden, työn, opiskelun, koulunkäynnin, harrastusten, kotitöiden tai parisuhteen takia väsähtäneille. Passiivisen mökötyksen tai hiljaisen mielenosoituksen sijaan taidan kuitenkin vain käpertyä loppuillaksi sohvalle kirjan pariin ja nauttia täydellisestä jouten olosta ja saamattomuudestani.

Eläköön oma päivä!

Mikä ihmeen yhteisöviestintä?

Kertauksen vuoksi mainitsen tässä vaiheessa, että opiskelen parhaillaan yhteisöviestintää Jyväskylän yliopistossa. Oppiaine on ollut kaikin puolin todellinen nappivalinta minulle, mutta monelle se tuntuu olevan edelleen hieman tuntemattomampi koulutusvaihtoehto. Yhteisöviestinnän opinnot eivät myöskään ole niitä aivan perinteisimpiä yliopisto-opintoja ja tästä syystä ajattelinkin kertoa hieman tarkemmin opiskelemastani pääaineesta. 

Jos siis olet kiinnostunut viestinnästä ja harkitset alan opintoja, tämä voi kiinnostaa sinua.

Yhteisöviestintä (Organizational Communication and Public Relations) tutkii siis viestintää erilaisissa organisaatioissa ja työyhteisöissä. Opintojen aikana perehdytään erityisesti organisaatioiden sisäisen viestinnän, suhdetoiminnan ja viestinnän johtamisen kysymyksiin. Valmistuneet yvit voivat työskennellä monenlaisissa alan työtehtävissä, kuten tiedottajina sekä toimia erilaisissa viestinnän suunnittelu-, johtamis- ja  asiantuntijatehtävissä. 

Yhteisöviestinnän opiskelu ei todellakaan ole pelkkää kirjojen tenttimistä vaan monin tavoin mukavan käytännönläheistä. Ryhmätöitä tehdään lähes joka kurssilla ja erilaiset opintoihin liittyvät projektit antavat opiskelijan arkeen oman säväyksensä. Yritysyhteistyöprojekteista saattaa saada jopa työtodistuksen ja hyvän
CV-merkinnän, mikä on luonnollisesti iso etu työnhaussa.

Syventäviin opintoihin kuuluu lisäksi useimmista alan yliopisto-opinnoista poiketen pakollinen työharjoittelujakso, jossa omaa ammattitaitoa pääsee todella kehittämään ja arvioimaan konkreettisesti. Harjoittelu avaa ovia työelämään ja antaa monille mahdollisuuksia myös tulevaisuuden työkuvioita ajatellen. Tämän blogin kautta teille onkin ehkä jo selvinnyt mitä mieltä itse olen ollut omasta työharjoittelustani Studentumilla. ;)

Yhteisöviestinnän opinnot antavat myös hyvät mahdollisuudet kansainvälistymiseen. Jyväskylän yliopistolla on kansainvälistä opiskelijavaihtoa yli 300 yliopiston kanssa, ja myös työharjoittelu on mahdollista suorittaa ulkomailla. Myös merkittävä osa yhteisöviestinnän opetuksesta toteutetaan englannin kielellä.

Päävalinnassa voi hakea opiskelemaan ylioppilastutkinnon pohjalta, mutta mikäli taskusta löytyy jo jonkin soveltavan alan korkeakoulututkinto, kannattaa ehdottomasti hakea suoraan maisteriopintoihin. Soveltavan alan korkeakoulututkinto voi olla vaikkapa viestinnän kandi tai medianomin amk-tutkinto. Itse pääsin opiskelemaan suoraan maisteriopintoihin tradenomin tutkinnon pohjalta, joten myös liiketalouden tai kauppatieteiden opinnot sopivat opintosisällöistä riippuen pohjaksi. Aikaisemman tutkinnon soveltuvuus yhteisöviestinnän opintoihin arvioidaan siis aina tapauskohtaisesti.

Yhteisöviestinnän valintakoe poikkeaa selvästi useimmista yliopistojen valintakokeista. Valintakoe ei suinkaan ole tyypillinen pääsykoekirjojen pänttäämistä vaativa kirjallinen koe vaan koostuu ennakkotehtävästä ja henkilökohtaisesta haastattelusta, josta osa on yleensä englanniksi. Ennakkotehtävä on ainakin muutamina edeltävinä vuosina ollut määrätystä yhteisöviestinnän aiheepiiristä valmisteltu lyhyt suullinen esitys, jota havainnollistamaan on pitänyt lisäksi laatia vapaamuotoinen A4, joka jätetään esityksen päätteeksi haastattelijoille. Vaikka jännitin valintakoetta etukäteen ihan kamalasti, oli tilanne lopulta varsin rento ja haastattelijat mukavia ja kannustavia.

Päävalinnan kautta opiskelemaan valitaan vuosittain noin kymmenen opiskelijaa ja suoraan maisteriopintoihin suurin piirtein saman verran. Pienen aloituspaikkojen määrän ei kuitenkaan kannata antaa säikäyttää, sillä jo pelkästään se, että osoitat olevasi todella motivoitunut ja innostunut opinnoista painaa valintakokeessa todella paljon. Jos siis olet kiinnostunut organisaatioiden viestintäkysymyksistä tai tunnet, että tiedottajan työ voisi olla se sinun juttusi, suosittelen ehdottomasti miettimään tarkemmin yhteisöviestinnän opintoja. Yhteisöviestinnän opiskelijat ovat aivan mahtava ja tiivis porukkansa, joten sen lisäksi, että olen kokenut saavani opinnoista työelämää ajatellen paljon irti, olen myös saanut aivan ihania uusia ystäviä ja viettänyt hauskoja hetkiä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Hakuaika koulutukseen sekä päävalinnan että maisterivalinnan kautta on kerran vuodessa keväisin. Lisätietoja ja tarkat hakuohjeet voit käydä kurkkaamassa Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan hakusivuilta. 

Sneak Peek: Göteborg

Vaikka vaihtoni Göteborgissa alkaa vasta tammikuussa, otin syyslomalla pienen varaslähdön ja tein nopean vilkaisun tulevaan opiskelukaupunkiini. Ja oikein lupaavalta näytti!

Sanotaan, että Göteborg on suurkaupunki, jossa voi tästäkin huolimatta nauttia pienen kaupungin kodikkaasta tunnelmasta. Asukkaita kaupungissa on noin 550 000 eli vain hieman Helsinkiä vähemmän. Keskustan alueella kaiken oleellisen löytää kuitenkin kävelymatkan päästä ja suunnistamaan oppii helposti, sillä kaikki kadut tuntuvat lopulta vievän pääkatu Avenynille.

Syyslomareissullani kiertelin kaupunkia lähinnä shoppailumielellä, ja mahdollisuudet tähän puuhaan Göteborgissa tuntuivatkin olevan todella hyvät. Suurimmat ketjuliikkeet ovat keskittyneet erityisesti Kungsgatanin, Fredsgatanin ja Drottninggatanin varsille. Nordstanin valtava kauppakeskuskompleksi puolestaan pitää sisällään lähes 200 liikettä sekä useampia kahviloita ja ravintoloita. Keskustan pienemmiltä sivukaduilta löytyy myös aivan ihania pieniä putiikkeja, kahviloita ja second hand-liikkeitä, joihin sain ainakin oman pienen ostosbudjettini hyvin kulutettua. Ja jos tämäkään ei riitä, lisää shoppailtavaa tarjoilee tietysti myös pitkä pääkatu Avenyn, jonne myös suuri osa kaupungin yöelämästä on keskittynyt.

Olimme kuulleet huhuja siitä, että ravintola Heaven 23 tarjoilee kaupungin parhaat tai ainakin kuuluisimmat katkarapuvoileivät, joten yhtenä iltana päätimmekin testata niitä. Voileipien suosiosta esimakua antoi jo se, että nopean vilkaisun jälkeen huomasin räkmackan löytyvän vähintäänkin joka toisen asiakkaan lautaselta. Makuelämyksen lisäksi kokemuksessa oli muutakin taivaallista, sillä ravintolasta avautuivat upeat näkymät kaupungin ylle.

Odotan kyllä jo niin innolla, että pääsen tutustumaan kaupunkiin paremmin. Iso pala sydämestäni jäi kesän jälkeen Tukholmaan ja kaipaan sinne edelleen kovasti takaisin. Göteborg vaikutti kuitenkin omalla tavallaan ihanalta ja erilaiselta, mikä saikin minut uskomaan, että vaikkei se nyt ihan Tukholma olekaan, tulen varmasti viihtymään oikein hyvin myös tässä kaupungissa.

Pohdiskelen edelleen kuumeisesti kevään kurssivalintojani. Valinta on tuottanut hieman päänvaivaa lähinnä siitä syystä, että opintokokonaisuudet Göteborgin yliopistossa ovat omaan yliopistooni verrattuna erittäin laajoja (suurin osa 7,5-15 opintopisteen kursseja), joten yhden lukukauden aikana ei kovin montaa eri kurssia ehdi suorittamaan. Valinnanvaraa puolestaan on tästäkin huolimatta runsaasti, ja monet kivat kurssit menevät keskenään kurjalla tavalla päällekäin.

Oma tiedekuntani Göteborgissa tulee olemaan samhällsvetenskapliga fakulteten eli yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Tiedekunta järjestää erityisesti vaihtareille tarkoitettuja englannin kielisiä kursseja, joille vaihto-opiskelijoilla on myös taattu osallistumispaikka. Myös muille sekä oman että muiden tiedekuntien kursseille saa hakea, mutta näille ei suinkaan aina mahdu tai pääse mukaan. Toivotaan kuitenkin, että minulla on kurssivalintojen suhteen hieman onnea matkassa ja pääsen lopulta toivomilleni kursseille.

Aika lailla tasan kaksi kuukautta lähtöön! Vähän jo jännittää.

Lilla Lilla Edet

Oletteko koskaan kuulleet paikasta nimeltä Lilla Edet? Ei haittaa, jos ette. Se sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Göteborgista, Götajoen varrella. Se on sellainen unelias pieni kylä, jonka väestöstä suurin osa näyttäisi olevan reippaasti keski-iän paremmalla puolen ja jossa on yksi kauppa, yksi kahvila ja jostain kumman syystä ainakin kolme kampaamoa. Ei mitenkään poikkeuksellisen viehättävä, muttei rumakaan. Siellä on paljon vanhoja tammia, tuulimyllyjä ja upeat, korkealle kohoavat lenkkipolut. Ja ainakin yksi kamalan kylmä vanha talo, jossa tuulee sisällä.

Kerron tämän siksi, että olin siellä lomalla.

Ei sillä, että olisin sinne vartavasten halunnut, vaan koska poikaystäväni sattui olemaan syyslomani aikaan parin viikon työkeikalla pikkukaupungissa, jossa myös hänen veljensä perheineen nykyisin asustaa. Kylmä vanha talo puolestaan oli ilmainen majapaikka ja samalla hyvä tukikohta Göteborgin reissuille.

Oikeastaan kerron tämän siksi, että pääsisin lisäämään blogiini muutaman kuvan, joista pidän. Ja todeta, että lomalla tärkeintä ei ole paikka eikä edes toimiva lämmitys vaan ihmiset ja fiilis.

Onneksi satun olemaan niitä ihmisiä, jotka rakastavat kynttilöitä, villasukkia, kuumia kylpyjä ja vieläkin kuumempia juomia. Näillä eväillä tuulinen talo nukkuvassa pikkukaupungissa olikin nimittäin yhtäkkiä varsin viihtyisä paikka.

Kirjoittelen pian lisää lomapäivistäni Göteborgissa, joten ensimmäinen kurkistus tulevaan opiskelukaupunkiini onkin siis jo tässä vaiheessa luvassa. Nyt on muuten tullut aika tehdä myös kevään kurssivalinnat, joten seuraavaksi siirrynkin siis pähkäilemään niitä. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Pikavisiitti Tukholmaan

Torstai-iltana pakkasin laukkuni ja hyppäsin lentokoneeseen, joka kiidätti minut hetkessä takaisin Tukholmaan. Edessä oli odotettu syysloma Ruotsissa, ja samalla myös pikavisiitti Tukholmaan ja Sollentunan talolle.

Kuukaudessa Tukholma oli ehtinyt muuttaa väriään, ja myös vihreä Kungsträdgården, jonka läpi kuljin töihin lähes päivittäin, oli alkanut muuttua kullankeltaiseksi. Vaikka aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin heinäkuussa, tuuli oli niin kylmä, että aamulenkilläni Skeppsholmenissa haaveilin piposta ja rukkasista. Silti siellä kaupungin vilinässä kierrellessä tuntui, että olisin ollut poissa ainoastaan pienen hetken.

Vaikka ehdin nauttia syksyisestä Tukholmasta vain yhden kokonaisen päivän ajan, kului se sitäkin mahtavimmissa merkeissä. Perjantaina Tukholmassa vietettiin nimittäin harjoittelupaikkani Studentumin 10-vuotisjuhlia, joissa juhlistettiin samalla myös uutta kansainvälistä konserninimeä, Educations.com Media Group (EMG).

Tarina EMG:n takana on inspiroiva. Kymmenen vuotta sitten kolme nuorta ruotsalaista opiskelijaa saivat idean koulutusvaihtoehtoja esittelevästä sivustosta, jonka kautta jokaisen olisi mahdollista löytää oma koulutuksensa. Tästä ideasta kasvoikin kymmenessä vuodessa noin sata henkilöä työllistävä konserni, jolla on toimintaa seitsemässä eri maassa, ja jonka hakupalveluita käyttää kuukausittain yli 2 miljoonaa henkilöä ympäri maailmaa. Ehdottomasti juhlimisen arvoinen saavutus ja samalla loistava esimerkki siitä, mitä omaan ideaan uskomalla ja ystävien tuella voikaan saavuttaa.

Juhlien virallisen osuuden pitopaikkana toimi kuuluisa 1860-luvulla rakennettu Berns Salonger, joka oli häikäisevämpi kuin osasin edes odottaa. Juhliin oli kutsuttu konsernin työntekijöiden lisäksi noin parisensataa kutsuvierasta, joten tuttujen joukossa näkyikin myös melkoinen määrä minulle uusia kasvoja. Berns Salonger on muuten varmasti yksi Tukholman kauneimmista ravintolamiljöistä, joten kaikkien pientä luksusta kaipaavien Tukholman vierailijoiden kannattaakin suunnata Berzelii parkin laidalle ja testata esimerkiksi paljon puhuttua Bernsin aasialaista brunssia tai herkullista jälkiruokabuffetia.

Bernsin jälkeen juhlat jatkuivat toimistolla, jossa nautimme alakerran ravintola Crèmen loihtimasta ihanasta illallisesta ja maistelimme baarimestarikoulun poikien taituroimia cocktaileja. Baaritiskin lisäksi toimistolle oli rakennettu jopa kunnon tanssilattia asianmukaisine äänentoistoineen ja valaistuksineen, joten koko paikka näytti varsin erilaiselta kuin muistan sen tavallisina arkipäivinä näyttäneen. Puolenyön maissa me yövirkuimmat juhlijat suuntasimme vielä jatkamaan iltaa läheiseen Café Opera -yökerhoon, jonka kristallikruunujen alla loppuilta sujuikin rattoisasti.

Olen hirmuisen onnellinen, että pääsin mukaan juhliin ja sain tilaisuuden nähdä taas suurimman osan koko EMG:n mahtavasta porukasta. Stort grattis hela EMG och tack för en riktigt trevlig kväll!

Kaukokaipuu

Minulla on haave, joka saa valtavat mittasuhteet aina silloin, kun talven kylmyys kolkuttaa ovelle.

Tahdon tutustua taianomaisiin kaukaisiin paikkoihin, joita olen nähnyt vain valokuvissa ja tavata ihmisiä, joiden elämäntyyli on täysin erilainen kuin omani. Haluan patikoida vuorille, upottaa varpaani valkoiseen hiekkaan ja nähdä rauniokaupungin, jonka kulttuuri on jo sammunut. Tahdon saada rusketusraidat silloin kun Suomessa sataa lunta.

Rakastan kaupunkilomia ja olen päässyt näkemään aivan mahtavia ja inspiroivia paikkoja Euroopassa. Mutta koskaan ikinä en ole käynyt missään Euroopan ulkopuolella. Maailmassa on siis suuri virhe, joka vaatisi kipeästi korjaustoimenpiteitä.

Ei sillä, ettenkö olisi parhaillaan tosi onnellinen ja innoissani tulevasta matkastani Ruotsiin. Mutta voi kuinka kaipaisinkaan jonnekin paljon paljon kauemmaksi!

Haaveilen kovasti reppureissusta tai jännittävästä seikkailulomasta, mutta toisaalta sen vastapainoksi olisi ihanaa päästä myös rentoutumaan ja nauttimaan pienistä rantaloman ylellisyyksistä, kuten vaikkapa rennosta päivästä aurinkotuolissa tai upeasta rannalle katetusta illallisesta auringon laskiessa. Ennen kaikkea haluaisin päästä nauttimaan ajasta ilman mitään opiskeluun tai töihin liittyviä velvoitteita, kiirettä tai stressiä.

Olen saanut jostain päähäni, että viihtyisin kamalan hyvin Indonesiassa. Unelmieni reissu voisi suuntautua vaikkapa Balille, Sumatralle tai Malesiaan, Kuala Lumpurin kautta Borneoon ja takaisin. Poikaystäväni puolestaan haaveilee palavasti Etelä-Amerikan matkasta, ja sinnekin kyllä lähtisin aivan yhtä mielelläni mukaan. Miten ihanaa olisikaan päästä vaikkapa Peruun ja nähdä häikäisevä Machu Picchu, lähteä vaellusreissulle Chileen tai kokea Buenos Airesin syke argentiinalaisia viinejä maistellen.

Sitten tahtoisin myös päästä silittämään koalaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että myös Australian matka täytyy lisätä to do-listalleni. Australian luonnonihmeiden lisäksi tahtoisin kokea myös Sydneyn metropolin huumaavan tunnelman ja tutustua eksoottiseen Uuteen-Seelantiin.

Haaveilu on toisinaan ihan hirvittävän mukavaa. Kirjoihin sekä erilaisiin matkailulehtiin, -sivustoihin ja -blogeihin uppoutuessa tuntuu toisinaan, että olen jo puolimatkassa. Tällä hetkellä oma matkabudjettini riittää nipin napin Ruotsiin asti, joten kaukomatka säilyy edelleen haaveena vain. Mutta odottakaahan sitä päivää, jolloin viimein jätän graduni tarkastettavaksi. Sinä päivänä minä varaan matkan sinne missä pippuri kasvaa.

Sitä odotellessa nautin kauniista Skandinaviasta ja tutustun kaukaisiin paikkoihin ja vieraisiin kulttuureihin omassa lukunurkkauksessani. Bon Voyage!

Kuvat: Pinterest.com

Pratar du flytande svenska?

Palattuani Tukholmasta olen kuullut useaan otteeseen seuraavantyylisen kysymyksen:

Nolo totuushan on, että ruotsin kielellä käymäni keskustelut jäävät edelleen varsin ontuviksi yrityksiksi. Mutta toukokuussa tilanne oli kyllä vieläkin toivottomampi. Nyt sentään uskallan joskus oikeasti yrittää ja tahdon tosissani oppia lisää.

Täällä Suomessa ruotsin kielen opiskelu tuntuu tosin toisinaan olevan yllättävänkin hankalaa.

Todennäköisyys sille, että mahdut mukaan yliopiston tarjoamille ruotsin kielen kursseille on lähes yhtä olematon kuin sille, että päätyisit täällä Jyväskylän seudulla sattumalta tilanteeseen, jossa sinulla olisi mahdollisuus harjoitella ruotsin kieltä. Varsinkin meillä maisterivaiheesta suoraan aloittaneilla opiskelijoilla mahdollisuudet päästä mukaan ovat harmittavan pienet, sillä osallistujat valitaan usein opintopisteiden määrän mukaisessa järjestyksessä. Tämä ei siis missään nimessä ole vain oman yliopistoni ongelma, vaan olen kuullut tilanteen olevan aivan yhtä hankala muuallakin Suomessa.

Onneksi on muitakin tapoja. Parhaimpia niistä ovat kivat pienet jutut, joiden avulla kuka tahansa voi kehittää kielitaitoaan, missä ja milloin vain. Meillä oli esimerkiksi kesällä kämppikseni Antin kanssa muutaman viikon ajan hauska tapa, jolla pyrimme kartuttamaan sanavarastoamme. Vaihdoimme aamuisin keskenämme paperilappusia, joille olimme kirjoittaneet kymmenen tärkeää ruotsin sanaa, jotka tuli opetella päivän aikana. Löysin matkalaukkuni pohjalta vielä muutaman näistä lappusista ja kiinnitin ne jääkaapin oveen, jossa ne ovatkin nyt minua muistuttamassa.

Toinen hauska, mutta oikeasti tehokas tapa on luonnollisesti ruotsinkielisten telkkariohjelmien seuraaminen sekä kirjojen ja lehtien lukeminen. Itse katselen tällä hetkellä Ruotsin Idolia ja komediasarjaa nimeltä Solsidan, joihin molempiin olen ihan koukussa. Kirjoista luin hiljattain ranskalaisen kirjailijan, Anna Gavaldan ruotsinkielisen käännöksen En dag till skänks, joka toimi ainakin minulle hyvin. Sopivan helppolukuinen ja simppeli kirja, jossa kuitenkin on mielenkiintoinen ja kaunis tarina. Vilkaisen lähes päivittäin myös Dagens Nyheterin uutissivut ja selaan puhki jokaisen Elle Interiörin uuden numeron.

Niin, ja toki myös leffat ja musiikki sopivat tähän kategoriaan aivan yhtä hyvin. Kokeilkaa vaikkapa kuulostaako Bo Kaspers Orkesterin tai Veronica Maggion musiikki teidänkin mielestänne yhtä loistavalta kuin minun mielestäni.

Ilmoittauduin juuri etäopintoina suoritettavalle ruotsin kielen verkkokurssille, joten ainakin vähän pääsen kielitaitoani ohjatustikin preppaamaan ennen vaihtoon lähtöäni. Göteborgissa kielitaitoni joutuukin sitten kunnolla koetukselle, sillä aion todellakin opiskella osittain myös ruotsin kielellä.

Ruotsissa kieltä on muutenkin helpompi oppia. Kun kuulet kieltä ympärilläsi päivittäin, ymmärrys kasvaa ja kielitaito aktivoituu yllättävänkin nopeasti. Vaikka oma suullinen ilmaisuni on edelleen tönkköä ja yksipuolista, ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua kieltä Tukholmassa vietetyn kesän jälkeen selvästi paremmin. Toivotaan, että Göteborgissa vietetyn ajan jälkeen kielitaitoni olisi sitten ainakin vähän enemmän flytande.

Hiipivä graduahdistus, piilotettu inspiraatio

Se kävi kylässä ensimmäistä kertaa. Ovet olivat tiukasti kiinni ja ikkunat säpissä, mutta jostain rakosesta se silti pääsi sisään livahtamaan.

Graduahdistus on salakavala kutsumaton vieras, johon suurin osa opinnäytetyöntekijöistä joutuu ennemmin tai myöhemmin tutustumaan.

Opinnäytetyön teon yhteydessä turhautumista voivat aiheuttaa lukuisat pienet ja suuret kysymykset. Tai sitten voi käydä vaikkapa niin kuin minulle, että ahdistaa jo nyt, vaikka gradussa ei ole vielä ensimmäistäkään sivua tekstiä valmiina. Ja tarkemmin sanottuna syy on juuri siinä, tyhjässä paperissa. Mistä kummasta oikein lähtisin liikkeelle?

Alku on aina hankalaa. Itselle sopivan aiheen valinta on yksi gradun tärkeimmistä, mutta toisaalta myös kinkkisimmistä vaiheista. Tarvitset aiheen, josta olet aidosti innostunut, ja joka tämän lisäksi tuo esiin osaamistasi ja tukee urasuunnitelmiasi. Kun vaihtoehtoja on loputtomasti, mistä voi tietää, että on valinnut oikein? Miten nyt etenen ja mistä voisin aloittaa? Onkohan tässä sittenkään mitään järkeä?

Päätin pysähtyä, hengittää syvään, ja ottaa selvää, miten muut samassa tilanteessa olleet ovat päässeet alkuhankaluuksien yli. Esimerkiksi Gradutakuu-blogista löytyykin loistavaa sparrausta ja hauskoja neuvoja graduntekoon liittyen. Tässä muutamia blogista osittain lainattuja vinkkejä helpottamaan opinnäytetyön aloituksen sietämätöntä hankaluutta.

• Kipaise kirjastoon ja aloita selailemalla kirjallisuutta, artikkeleja ja valmiita graduja. Ammenna niistä ideoita ja tee muistiinpanoja.
• Luo tietokoneellesi erillinen kansio, jonne keräät alusta alkaen talteen kaikki opinnäytetyönteossa käyttämäsi muistiinpanot ja lähteet.
• Kirjoita opinnäytetyön tekemisen herättämistä ajatuksista päiväkirjaasi tai blogiisi.
• Jaa kokemuksiasi muiden opinnäytetyön tekijöiden kanssa.
• Ota rennosti ja korjaa asenteesi tarvittaessa. Jos hoet itsellesi ja ystävillesi heti alusta alkaen, että opinnäytetyön tekemiseen käytetty aika tulee varmasti olemaan yhtä piinaa, voi gradunteosta helposti muodostua epärealistinen ja pelottava peikko.
• Mieti miten voisit tehdä opinnäytetyön tekemisestä mukavaa. Voisitko vaikkapa kirjoittaa gradua lempikahvilassasi tai jossain muussa sinulle mieluisassa paikassa? Voisitko palkita itsesi gradun tekoon käyttämästäsi ajasta jotenkin?
• Vaikka gradu onkin iso työ, ei se ole mitään sellaista, mistä koko elämäsi riippuu. Voit tehdä gradun omien tavoitteidesi mukaan, ja muuttaa suuntaa vielä matkalla.

Vinkeistä inspiroituneena ja hieman rauhoittuneena printtasin ulos pari tieteellistä artikkelia ja loin tietokoneelleni tyhjän tiedoston, jonka nimi on maailmanmullistavinhuippututkimus.doc. Tästä se lähtee. Ja tällä nimellä dokumentin avaaminen saa toivottavasti hymyn huulilleni seuraavallakin kerralla.

Sitten jätin graduajatukset kotiin ja lähdin tyttöjen kanssa retkelle. 

Siellä luonnon helmassa ja mahtavien tyyppien seurassa mieleni kirkastui entisestään. Mikään maailman gradu ei ole yhtä tärkeää kuin niiden asioiden tekeminen, jotka oikeasti saavat sinut voimaan hyvin. Ja gradupaineiden keskellä hyvinvoinnin ja kivojen juttujen merkitys korostuu entisestään.

Kun graduahdistus kolkuttaa ovelle seuraavan kerran, olen jo valmistautunut sen tuloon paremmin. Jos kutsumattomalle vieraalle ei tarjoile kahvia ja pullaa, kai se lopulta ymmärtää lähteä.

Syksyisiä kotiinpaluutunnelmia

Olen nyt toistaiseksi taas kotona Suomessa. Täällä syksy on juuri parhaimmillaan ja uuden lukuvuoden alku näkyy Jyväskylän katukuvassa värikkäiden opiskelijahaalareiden ja kummallisten fuksiaisasujen kirjona. Kaikki tuntuu olevan suurin piirtein ennallaan. On ollut ihanaa päästä takaisin omaan kotiin, viettää aikaa kotikaupungissani sekä nähdä taas rakkaita ihmisiä ja pieniä koiraystäviä. Varsinkin sitä pikkuruista töpöjalkaista riiviötä, jota minulla on kesän aikana ollutkin ihan erityinen ikävä.

Vaikka haikailenkin edelleen takaisin Tukholmaan, on täälläkin silti vaihteeksi mukavaa ja leppoisaa olla.

Ensimmäisenä päivänä paluuni jälkeen kipaisin kotikaupunkini lähikauppaan. Siellä huomioni kiinnittyi vihreään kalastushaalariin, nuhjuiseen villapaitaan ja kummalliseen lierihattuun pukeutuneeseen vanhempaan mieheen, joka puhui leveää savoa, ja jonka ostoskorissa oli kolme tölkkiä piimää. Hymyilin ja ajattelin mielessäni, että no nyt sitä todella ollaan kotona. Sillä ehei, näitä ei näkynyt Tukholmassa.

Samaisella kauppareissullani tein muitakin huomioita: Miksi Suomen kaupoista ei voi löytyä yhtä hyvää pähkinäsekoitusvalikoimaa kuin Ruotsista? Niin ja missä ovat riittävän kypsät avokadot, suolakurkkumaksapasteija tai hunajan makuinen mild yogurt? No onneksi täältä puolestaan löytää Fazerin salmiakkia, suklaasoijajuomien kevytversioita ja valmiiksi marinoituja broilerinfileitä. (Erityisesti viimeksi mainittuja kaivattiin kesällä kämppikseni Antin kanssa kovasti).

Mutta kauppareissut sikseen. Olen pikkuhiljaa alkanut totuttelemaan takaisin tenttikirjojen, luentomonisteiden ja kurssitehtävien seuraan. Koulun suhteen kalenterissani on kuitenkin vielä näin lukukauden alussa sen verran tyhjää tilaa, että olen huomannut kaipaavani takaisin töiden pariin. En ole ollut moneen vuoteen ihan vain "pelkkä opiskelija", ja näyttää siltä, etten jostain käsittämättömästä syystä oikein osaakaan olla sellainen.

Pehmeästä laskusta huolimatta olen myös ottanut tässä vaiheessa opintojeni suhteen suunniteltua isomman haasteen vastaan. Olin viime viikolla ensimmäisessä graduseminaarissani, mikä tuntui suoraan sanottuna melkoisen hurjalta. Ajatuksenani oli alunperin aloittaa koko graduprosessi vasta Göteborgista palattuani, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin päästä hiljalleen alkuun jo tässä syksyn aikana. Aihetta minulla ei vielä ole, mutta jotain hajanaisia ajatuksia kuitenkin.

Mutta nyt minulla on ainakin vielä hyvin aikaa nauttia kirpeistä syyspäivistä ja tehdä juttuja, joihin ei tavallisesti ole ollut riittävästi aikaa. Olen alkanut taas tosissani lenkkeilemään, rämpinyt metsässä kameran kanssa ja raivannut vaatekaapeistani valtavan kassillisen käyttämättömiä riepuja kirpparia varten. Minuun on iskenyt myös jokin kumma leipomisvimma, ja olenkin harva se ilta väsäämässä jotakin pientä hyvää.

Tässä vielä teillekin Maku.fi:n reseptistä hieman mukailtu ohje helppoa, opiskelijabudjetille sopivaa ja ihanan syksyistä kurpitsapiirakkaa varten.

Syksyiseen kurpitsapiirakkaan tarvitset:

• valmiin murotaikinapohjan
• n. 500 g tuoretta kurpitsaa
• 3 munaa
• purkki kermaviiliä
• 2,5 dl fariinisokeria
• 2 tl kanelia
• 2 tl inkivääriä
• 1 tl muskottipähkinää sekä
• ripaus suolaa ja neilikkaa.
   

Taputtele murotaikina matalan piirakkavuoan pohjalle. Poista siemenet ja soseuta kurpitsa. Sekoita muut ainekset kurpitsan joukkoon tasaiseksi seokseksi ja kaada täyte murotaikinapohjan päälle. Paista 175 asteessa noin tunnin ajan ja avot - valmista tuli! Maistuu parhaalle lämpimänä kermavaahdon, jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. 

Studentumin viestintäharjoittelijahaku keväälle 2012 on jo käynnissä! Kirjoittelin blogissani aikaisemmin viestintäharjoittelijan työstä Tukholmassa, eli tämä kannattaakin käydä vielä lukaisemassa, jos et ole sitä jo aikaisemmin tehnyt. Ja sitten eikun vain kipin kapin hakemusta kirjoittelemaan.

Lisätietoa Studentumin avoimista työpaikoista.