Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2012

Elämä jatkuu länsirannalla

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", sanoi vanhakansa ja oli kyllä harvinaisen väärässä. 

Ketä se silloin ilahduttaisi, rohkaisisi tai inspiroisi? Miten onnea on edes mahdollista piilottaa huijaamatta itseään? Onneksi jonkin toisen koulukunnan vanhakansa totesi myös jaetun ilon olevan kaksinkertainen ilo. Minä pidän heidän asenteestaan enemmän ja niinpä kuulutan tänään maailman turuilla ja toreilla, että olen ollut viimeisen vuoden aikana aidosti onnellinen. 




Nyt on kulunut vuosi ja jo vähän ylikin siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Kulunut vuosi on ollut uskomaton ja ylittänyt kevyesti kaiken sen mitä etukäteen uskalsin odottaa.

Kansainväliseen harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon lähtö on ollut minulle enemmän kuin arvokas kokemus. Vielä keväällä 2011 mietin, että onkohan tässä vaiheessa opintoja enää mitään järkeä lähteä ja onkohan se sitten kamalan masentavaa, että kaikki läheisimmät opiskelukaverini ovat kenties jo valmistuneet siinä vaiheessa kun palaan takaisin. Pelkäsin myös, etten ehkä pärjäisi, saisi ystäviä tai oppisi koskaan puhumaan kieltä ilman jatkuvaa häpeää. Nyt olen yhtäaikaa huvittunut ja kauhuissani siitä, että todella ajattelin noin.

Jos edes harkitset lähteväsi opiskelemaan ulkomaille, lähde. Ja, jos et ole edes miettinyt asiaa, harkitse. Se voi olla jotain, mikä avartaa maailmankuvaasi tavalla, jota et osannut edes odottaa. Ja kaikki tämä voi tapahtua niinkin lähellä kuin Ruotsissa.




Hektisen vuoden vierähdettyä myös Ruotsivuosi-blogin on pian aika hiljenentyä ainakin toistaiseksi. Mutta minä en kuitenkaan vielä hiljene enkä palaa tarinan alkulähteille, vaan jatkan edelleen elämääni täällä Ruotsin tuulisella länsirannikolla. Kesäni kuluu inspiroivan valokuvauskurssin parissa sekä Göteborgin kesästä ja saaristosta nauttien. Syksyn saapuessa suuntaan ajatukseni takaisin graduun ja yllätyksekseni näillä näkymin myös kivoihin osa-aikaisiin työkuvioihin Tukholmassa. Tulevaisuus on avoin, mutta niin sen täytyy ollakin. Muuten taitaisi tämä elämä käydä melkoisen ikävystyttäväksi.

Jatkossa kirjoittelen arjestani, reissuistani ja elämän pienistä iloista myös Lilyn puolella Länsirannalla -palstalla, tervetuloa mukaan! Samalla myös lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette kuulumisiani täällä Bloggerissa seuranneet. Kysymyksiä kansainvälisestä harjoittelusta, vaihto-opiskelusta tai opiskelusta ja elämästä Ruotsista saatte edelleen esittää milloin vain, vastaan niihin mielelläni ja parhaani mukaan. Koitan vielä tulevina viikkoina kasata tänne blogiin kaikille kiinnostuneille pienen infopaketin kv-harjoittelusta ja opiskelijavaihdosta.

Mitä mahtavinta kesää kaikille! Nähdään Lilyssä!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tuhat takeltelevaa sanaa taiteesta

Ajattelin, ettei valokuvauskurssin suorittaminen ruotsiksi todennäköisesti vaatisi niin valtavia verbaalisia ponnisteluja, ettenkö pärjäisi ihan hyvin nykyisellä kielitaidollani. Feltänkt. 

Meillä oli tänään ensimmäinen kesäkurssiini kuuluva kritiikkiseminaari, joka piti sisällään kolme ja puoli tuntia lähes tauotonta keskustelua taiteesta, valokuvauksesta ja sekä ryhmämme jäsenten kesän aikana toteuttamista henkilökohtaisista valokuvausprojekteista. Valokuvausprojektit olivat monen ryhmämme jäsenen päässä kasvaneet äärimmäisen filosofisiksi, yhteiskuntakriittisiksi ja maailmaasyleileviksi taideprojekteiksi, joista olisi kenties ollut hankala löytää sitä punaista lankaa, vaikka keskustelu olisi käyty suomeksi. Vietin siis aamupäivän aikamoisessa kielellisessä tulikokeessa ja suoraan sanottuna hetken mieli ottaa jalat alle ja juosta.


Kuva ei suinkaan viittaa sumuisen harmaaseen fiilikseen saati sitten taiteeseen, 
vaan on yksi kesän ensimmäisiä kurssitöitäni – siitä tuli aika kiva.

Mutta elossa ollaan! Selvisin koitoksesta ehjin nahoin ja kuin ihmeen kaupalla ilman ainuttakaan englanninkielistä sanaa. Sitä en tosin osaa sanoa ymmärsivätkö kanssakeskustelijani puoliakaan ajatuksistani, mutta toivon kuvien ja kapellimestarin lailla heiluneiden käsieni kertoneen enemmän kuin tuhat sanaa. Vaikka tilanne ei totta puhuen ollut mitä miellyttävin, olen todella iloinen siitä, että menin paikalle. Kaikesta jännityksestä ja takeltelusta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tunnen nyt oloni voittajaksi.

Seuraavaksi lähden juhannusmekon metsästykseen sekä Hasselblad Centeriin hakemaan inspiraatiota Ny Nordisk Fotografi 2012 -valokuvanäyttelystä, josta löytyy muuten myös erään kesäkurssimme ohjaajan, Thomas Berghin töitä. Näyttelyssä on mukana nuorten, kiinnostavien valokuvataiteilijoiden töitä Ruotsista, Suomesta, Tanskasta ja Norjasta. Näyttely on esillä täällä Göteborgissa 12.8. saakka, joten tässäpä samalla pieni vinkki myös kaikille Göteborgiin kesäreissulle suuntaaville.

Ihanaa ja aurinkoista juhannuksen aikaa!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Nainen ja matkalaukku

Viimeiset viikkoni ovat olleet aikamoista matkalaukkuelämää. Matkareittinä Göteborg–Tukholma–Turku–Kuopio–Tampere–Helsinki–Tukholma–Göteborg ja aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kamala määrä junassa, laivalla ja lentokoneessa kulutettuja tunteja, mutta onneksi määränpää oli joka kerta mieleinen. Rakkain vaihtariystäväni lähti pari viikkoa sitten kotimatkalleen Suomeen. Koska minulla oli pari viikkoa lomaa ennen kesäkurssini alkua ja kaipasin kotiin, päätin lähteä mukaan. Ensimmäinen kertani Suomessa lähes puoleen vuoteen.

Göteborgista suuntasimme kuitenkin ensin Tukholmaan, jossa vietimme mukavat pari päivää shoppaillen, herkutellen ja kaupungilla kierrellen. Syötiin tonnikalasalaatit lemppariravintolassani B.A.R.:ssa, piipahdettiin Fotografiskassa ja napattiin mukaamme huumaavan ihanat macaron-leivokset Östermalmille hiljattain avatusta Laduréesta. Tukholma saa minut aina hyvälle tuulelle ja samalla miettimään miltä tuntuisikaan asua jossain Vasastanin vanhoista kivitaloissa, kierrellä Södermalmin pikkuputiikkeja aina kun huvittaa tai lenkkeillä iltaisin Djurgårdenissa. Tukholmassa on jotain, mikä saa minut aina kaipaamaan sinne takaisin.

Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Tukholmaan toukokuussa avattuun uuteen Omenahotelliin, joka onkin mielestäni oikein tervetullut lisä kaupungin hotellitarjontaan. Tukholman Omppu on ketjun muiden hotellien tavoin edullinen ja simppeli, mutta samalla kuitenkin siisti ja toimiva hotelli lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Sopii siis hyvin juuri meidänkaltaisillemme shoppailureissulle saapuneille ystävyksille tai vaikkapa liikematkailijoille.

Tukholmasta matka jatkui laivalla kohti Turkua ja sieltä vihdoin kohti kotikaupunkiani Kuopiota. Olin niin onnellinen pikaisesta kotiinpaluustani, että päätä huimasi. Tuntui mahtavalta nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä ja kävellä tuttuja katuja hiljaisessa kaupungissa, jossa juuri mikään tai kukaan ei ollut muuttunut. Ehdin mökkeillä, saunoa, leipoa, viettää sadepäivää tyttöjen kanssa, nauraa suloisen kummityttöni hauskoille jutuille ja sanoa monelle ihanalle tyypille, että olipa kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Nautin joka ikisestä hetkestä, paitsi siitä kun täytyi taas lähteä ja vilkuttaa junan ikkunasta taaksejäävällä asemalaiturilla vilkuttavalle äidille. Onneksi seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa puolta vuotta.



Loma ei ollut kuitenkaan aivan vielä ohitse, vaan seuraavaksi suuntasin Tampereelle, jossa vietin ihanan aurinkoisen kesäpäivän vaihtariystäväni kanssa. Käveltiin Tammerkosken rantaa, kahviteltiin Linkosuolla ja ystäväni esitteli minulle lemppariputiikkinsa Tampereella ja kenties koko maailmassa. Sen nimi on Cotton ja se sijaitsee Finlaysonin alueella, Väinö Linnan aukiolla. Käykää tekin kurkkaamassa.

Illalla hyppäsin jälleen junaan ja matkustin viikonlopuksi ystäväni luo Helsinkiin. Tämä tyttöjen viikonloppu oli kyllä yhtä juhlaa ja brunsseja! Tanssittiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Launtaina kävimme luksusbrunssilla Fazerilla ja sunnuntaina aloitimme aamun herkutellen kotitekoisia skonsseja hedelmien ja marjojen kera ystäväni aurinkoisella parvekkeella Arabianrannassa. Kun aamu valkeni Helsingin sumuisilla kaduilla mietin, että kyllä mä viihtyisin täälläkin.

Nyt olen taas Göteborgissa, mutta matkalaukkuni lojuu edelleen purkamattomana makuuhuoneen lattialla. Kesäkurssi on alkanut ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa asettua takaisin raiteilleen. Vaikka loma olikin mieletön, on täälläkin taas hyvä olla. Olin yhtä suurta hymyä vetäessäni matkalaukkua perässäni pitkin vilkasta Avenyta ja odottaessani sitä hetkeä, kun se rakas ihminen kävelee kohta vastaan ja rutistaa oikein kunnolla. Tuntui heti siltä, että nyt olen palannut kotiin.

Mutta ajatukseni ovat edelleen yhtä levällään kuin matkalaukkuni sisältö. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mutta entä jos sydän onkin yhtäaikaa monessa eri paikassa? Missä mun koti silloin oikein on?

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Rantaelämää

Göteborgissa on saatu viime aikoina nauttia helteestä ja auringon paisteesta. Aurinkoiset kesäpäivät ovat saaneet ihmiset ulos ja paljastaneet samalla myös kenties ne kaupungin parhaimmat puolet. Hyvä niin, sillä kevätlukukausi alkaa nyt olla virallisesti ohitse ja moni ystäväni viettääkin parhaillaan viimeistä viikkoaan Göteborgissa. Vaikka viime päiviin on mahtunut myös kipeitä jäähyväisiä, on vaihtokevään loppumista mahdotonta murehtia, kun samaan aikaan voi vielä kävellä ystävän kanssa pienen saaristokylän mukulakivikatuja picnic-kori käsivarrella. Viettää päiviä, jolloin kelloa ei katsota eikä tietokonetta avata ja mietitään, että tänään universumissa kaikki on hyvin. Päiviä, joiden jälkeen aurinko on piirtänyt kesän ensimmäiset rusketusraidat iholle.

Göteborgin saaristo on kesäisinä päivinä aivan uskomattoman upea ja antaa parhaimmat mahdolliset puitteet rennolle rantaelämälle. Valkoisia rantoja, kallioita, purjeveneitä, idyllisiä vanhoja taloja ja ennen kaikkea omaa rauhaa. Meri tekee minut onnelliseksi ja Göteborgin saariston tuuliset kalliot ovat vieneet viime päivinä sydämeni lopullisesti.



Talvella teimme saaristoreissun läheiselle Brännön saarelle, mutta tällä kertaa suuntasimme hieman kaukaisemmille rannoille, Vrångön saarelle sekä Marstrandiin, joista jälkimmäisestä muodostuikin kerta heitolla uusi lempipaikkani Göteborgissa. Kaunis satama, valkoiset hiekkarannat ja aurinkoiset kalliot olivat kuin pieni pala taivasta. Vrångön saarelle pääsee helposti ottamalla ensin raitiovaunun Saltholmeniin ja jatkamalla sieltä matkaa lautalla. Marstrandiin matka on hieman pidempi, mutta ehdottomasti pienen vaivan arvoinen. Me matkasimme Marstrands hamniin autolla, mutta vaihtoehtona on ottaa esimerkiksi paikallisjuna Ytterbyn asemalle ja jatkaa sieltä matkaa bussilla.

Rantaelämän lisäksi viime päiviin on mahtunut paljon muutakin – lukuisia puistopiknikejä, kaupungilla kiertelyä, kevään viimeiset luennot sekä lyhyt, mutta onnistunut Tukholman reissu. Niistä kerron kuitenkin lisää vielä tuonnempana, sillä juuri nyt aion nauttia täysin rinnoin pienestä kesälomareissustani kotona Suomessa. Ihanaa olla pitkästä aikaa taas täällä. Ha de så bra!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Äventyr i Norge

Takana neljä päivää, kolme yötä ja lähes 2000 kilometriä uskomattoman upeissa maisemissa. Norjan reissumme oli kaiken kaikkiaan aivan huikea. Satumaisia maisemia, kiemuraisia teitä, pieniä kyliä, ulkoilua, retkeilyä, kontrasteja. Miksi ihmeessä en ole aikaisemmin ymmärtänyt millainen paratiisi tuossa naapurissamme sijaitseekaan?

Reissumme ensimmäinen määränpää oli Oslo, jossa pääsimme ihmettelemään Norjan kansallispäivän juhlahumua. Norjan kansallispäivä eli 17. mai on maassa varsin iso juttu ja koko Oslo tuntuikin kerääntyneen kaupungin turuille ja toreille juhlimaan. Ilmassa kaikuivat torvien, orkesterien ja paraatien äänet ja kaupungilla kierrellessä tuli väistämättä alipukeutunut olo, sillä joka puolella vilisi toinen toistaan upeampia kansallispukuja, korkokenkiä, kravatteja ja tyylikkäitä ihmisiä. Tänä samaisena päivänä myös paikalliset abit juhlivat koulun päättymistä, joten tunnelma Oslossa todellakin oli korkealla.


Vielä samana iltana jatkoimme matkaamme Norjan halki. Seuraavana määränpäänämme oli Stavanger, mutta sitä ennen täytyi kuitenkin löytää matkan varrelta leiripaikka yöksi. Kurvasimme tarkoituksella pienemmille teille ja pian löysimmekin ihanan rauhallisen leiripaikan järven rannalta. Auton takapenkit nurin, patjat, peitot ja makuupussi suoriksi ja siinä sänky olikin jo valmiina. Ennen nukkumaanmenoa laitettiin kuitenkin vielä ruokaa, istuskeltiin rantakivillä ja pelattiin Yatsya aamuyöhön saakka, koska kumpikaan ei halunnut olla se illan viimeinen häviäjä.

Seuraavana aamuna matka jatkui jo varhain. Tämän päivän aikana nähtiin ehkä koko reissun upeimmat ja vaihtelevimmat maisemat. Välillä oltiin niin korkealla, että kaikkialla oli lunta ja välillä pysähdyttiin jäätelölle vuorten ympäröimään laaksoon, jossa aurinko paistoi ja mittari hipoi hellelukemia. Vuoria, laaksoja, vuonoja, vesiputouksia, vanhoja taloja, kello kaulassa kulkevia lampaita, vuorten läpi kiemurtelevia tunneleita. Olisi tehnyt mieli pysähtyä koko ajan ottamaan kuvia ja ihmettelemään maaisemaa, joka oli kuin suoraan satoja vuosia sitten maalatusta taulusta.



Vaikka huhu kertoo, että olin joskus vuosia sitten reipas pieni partiolainen, olen pohjimmiltani mukavuudenhaluinen kaupunkilaissielu, joka inhoaa ötököitä, palelee helposti eikä ymmärrä kuinka ihminen voi elää monta päivää ilman suihkua ja sisävessaa. Teimmekin siis poikaystäväni kanssa kompromissin ja varasimme yhdeksi yöksi hotellihuoneen Stavangerista. Siellä saimme hemmotella itseämme kuumalla kylvyllä, hyvillä yöunilla sekä hulppealla hotelliaamiaisella. Kävimme illalla Stavangeriin saavuttuamme vielä kiertelemässä kaupungin viehättävissä puutalokortteleissa sekä syömässä ehkä kalleimman pizzamme ikinä. Hyvää oli, mutta rahaa hupeni perhepizzaan ja kahteen kivennäisveteen lähes 50 euron verran. Ja tämän piti siis olla se edullisempi vaihtoehto illalliselle. Velkommen til Norge!

Kolmantena päivänä suuntasimme Stavangerista lautalla kohti Preikestolenia. Preikestolen eli suomeksi "saarnatuoli" on noin 600 metriä korkea, lähes tasainen kallionjyrkänne, joka on myös yksi Norjan suosituimmista nähtävyyksistä. Vaikka matka Preikestolenille ei ole pitkä, on se paikoin sen verran kivinen ja haastava, että kiipeämiseen vierähti lähes pari tuntia aikaa. Mutta retki on todellakin pienen vaivan ja reippailun arvoinen, sillä näkymät Preikestolenilta ovat henkeäsalpaavat. Uskomaton kokemus!






Preikestolenilla patikoinnin jälkeen matka jatkui takaisin Osloa kohti ja llan hämärtyessä pysähdyimme jälleen pienen järven rannalle ja pistimme toimivaksi havaitun autoleirimme pystyyn. Kömmimme nopeasti maakupussin sisälle ja kuuntelimme kuinka sadepisarat alkoivat ropista auton katolle. Viimeinen matkapäivä valkeni jälleen ihanan aurinkoisena, mutta se kuluikin pitkälti autossa istuen, sillä matkaa takaisin Göteborgiin oli vielä melkoisesti jäljellä. Ehdimme kuitenkin pysähtyä hetkeksi grillaamaan, kahvittelemaan ja herkuttelemaan perinteisiä norjalaisia vohveleita, jotka tarjoiltiin hillon ja rømmen eli eräänlaisen hapankerman tyyppisen lisukkeen kanssa. Kotona oltiin vasta yömyöhään – väsyneinä, mutta onnellisina.

Eilen illalla ladattiin matkakuvat koneelle, fiilisteltiin niitä ja katsottiin siihen päälle vielä teemaan sopien norjalainen Trolljegaren-leffa. Trolljegaren on hauska Blair Which henkeen toteutettu fantasiaelokuva Norjan valtion varjelluimmasta salaisuudesta eli peikoista, suosittelen! Ja myös Norjaa matkakohteena voin suositella koko sydämmestäni. Minuun maa on nimittäin juuri tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.